Jos lapsellasi menee koulu huonosti, niin mitä teet?

Miten reagoit, jos lapsesi saa välttävän tai hylättyjä arvosanoja kokeista?

Omassa lapsuudessani vanhempani eivät olleet kiinnostuneita koulukäynnistäni.Minulla alkoi koulu ihan hyvin ja aluksi sain erinomaisia arvosanoja. Silloin kun kiikutin kotiin kympin todistuksia, niin vanhempani usein kännissä riitelivät, keneltä olin älykkyyden perinyt. Eli äiti sanoi isälle, että "Anonyymi tyttö menestyy koulussa, koska on perinyt minun älykkyyteni!".

Kun seuraava lukuvuosi alkoi, niin arvosanani romahtivat välttäviin ja kaikki alkoi mennä pieleen. Olin joutunut kiusatuksi ensimmäisestä luokasta lähtien ja minulla oli muutenkin suuria vaikeuksia itsetuntoni ja sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Keskittymisvaikeudet loistivat kirkkaina tähtinä pääni sisällä. Olin masentunut.

Vanhempani eivät koskaan kysyneet, miksi en enää menestynyt koulussa tai miksi en tehnyt läksyjä. Kun toin kotiin surkean arvosanani, niin äitini vain sanoi, että hänelläkin meni lapsena koulu huonosti, joten ei haittaa. Ja aloin uskomaan, ettei se sitten haittaa. Äitini ei koskaan kysynyt, että onko koulussa kaikki hyvin tai että voiko hän tehdä äitinä mitään sen eteen, että minulla menisi paremmin. Nada.

Nyt tullu tehtyä paskaduuneja viimeiset 10 vuotta ja olen niin väsynyt, että haluan vain lopettaa, elää hetken säästöillä ja miettiä, uskaltaisinko mennä takaisin kouluun... Nyt kun on lääkityksetkin ja terapiat kunnossa.

Näin jälkikäteen ihmettelen kovasti, oliko vanhempieni käytös ihan normaalia? :( Eli jos tunnistat itsessäsi äitini, niin mikä oli se syy, ettei sinua kiinnostanut lapsesi koulunkäynti ja miksi et myöskään halunnut kuulla lapsesi kiusaamisesta?