Lue keskustelun säännöt.
Kuolinpesän osakas kiukuttelee joka asiasta, miten säilyttää järki?
23.10.2023 |
Aivan uskomatonta skeidaa voi oma sisarus aiheuttaa. Hän ei ole tehnyt mitään, ei yhtään asiaa hautajaisten, perunkirjoituksen tai omaisuuden realisoinnin eteen mutta jaksaa joka välissä kritisoida, haukkua ja samaan aikaan haluaa mahdollisimman paljon omaisuutta itselleen. Sen lisäksi haukkui myös näppärästi poisnukkuneen pataluhaksi. Olen aivan raivoissani ja aion katkaista välit tuohon heti, kun tämä homma on ohi. On aina ollut vähän sekopäinen draamailija mutta se, että mä päivätyön ja perheenpyörityksen ohella järjestän hautajaiset, perunkirjoituksen ja yritän myydä taloa ei ole hänelle edes kiitoksen paikka niin voi argh. Miten tästä ikinä selvitään?
Kommentit (33)
Noh, sinäkin haukut häntä täällä. Ja on oma asia vetää rajat: jos haluat jättää asiat hoitamatta niin jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä hermosi kurissa, koska jos yksikin asettuu poikkitein, ositus venyy ja venyy. Kokemusta on!
Loppupeleissä meillä katkesivat välit koko sisarusparven kesken.
On uskomatonta, miten raha saa ihmiset sekoamaan. Minäkin olin juuri synnyttänyt ja halusin vaan saattaa isäni hautaan, kun veljeni riitelivät vainajan työkaluista(!) ja käytetyistä autoista.
Ignooraat nuo kiukuttelut,hoidat asiat mahdollisimnan pian ja laitat välit poikki.
Minä "sain" perintönä asunto-osakkeen hieman normaalia halvemmalla hinnalla...vuosi ennen kuin korot nousivat. Se taas mitä muut osakkaat eivät ehkä tajua/tajunneet, on se, että otin riskin ja maksoin heidät muut ulos. Ei siitä juurikaan valitusta tullut, mutta eräs sanoi, että se minun halvempi asunnon hinta pitäisi korvata muille, vaikka minähän maksoin muille ja otin samalla vuosikymmenien riskin. Tässä nyt on vähän sama juttu kuin työnantaja ja työntekijät. Elikä pitäähän sen riskin ottajan myös saada enemmän hyötyä. Paitsi että minun tapauksessani muut saivat heti rahat ja minulla riski pysyy vielä vuosikymmeniä...
Sitten on vielä tämä pää-pensaaseen-tapaus, joka sotkee faktat ja tunteet. Haluaa jättää pesän jakamatta ja vaikertaa "kun ei mikään muuttuisi". Sanoo hoitavansa asiat, mutta ei kumminkaan hoida, selityksiä riittää. Siteeraa muiden puheita väärin, eikä voi myöntää ettei oikeasti tiedä tai muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pidä hermosi kurissa, koska jos yksikin asettuu poikkitein, ositus venyy ja venyy. Kokemusta on!
Loppupeleissä meillä katkesivat välit koko sisarusparven kesken.
On uskomatonta, miten raha saa ihmiset sekoamaan. Minäkin olin juuri synnyttänyt ja halusin vaan saattaa isäni hautaan, kun veljeni riitelivät vainajan työkaluista(!) ja käytetyistä autoista.
Ei se mikään OSITUS ole.Ositus tehdään vain aviopuolisoiden välillä.
Ensin on saatava vainaja hautaan.
Sitten on tehtävä perukirjoitus, että nähdään minkä verran sitä jaettavaa on, eli sitä perintöä on.
Ja vasta sen jälkeen se perintö voidaan jakaa.
&n
Höpö höpö. Ositus voidaan tehdä ennen perinnönjakoa.
Tappeluksi se menee, jos ei tunneta lakia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Marssijärjestys on hautajaiset, perunkirjoitus, pesänhoitajan valinta, perinnönjakosopimus ja perinnönjako. Kuolinpesään ei saa koskea ennen perunkirjoitusta, se on pesän ryöstöä ja kavallusta. Perinnönjakosopimus laaditaan yhdessä, ei siinä kukaan myy mitään omalla päätöksellä. Meillä oli iso perinnönjako täysin sovussa. Oltiin harjoiteltu asia jo 4 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele hinta sun työllesi ja lisää se perunkirjoitukseen. Anna sen määkiä, se ei silti saa pennikään mitö sille ei kuulu.
Ositussopimus tai jakokirja tehdään perunkirjan jälkeen. Koskee myös kuolinpesää ei vain avioeroa. Voidaan myös kummassakin tapauksessa jättää tekemättä, eli omaisuutta ei jaeta. Vuosien päästä sitten onkin kiva perillisten selvitellä sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minä "sain" perintönä asunto-osakkeen hieman normaalia halvemmalla hinnalla...vuosi ennen kuin korot nousivat. Se taas mitä muut osakkaat eivät ehkä tajua/tajunneet, on se, että otin riskin ja maksoin heidät muut ulos. Ei siitä juurikaan valitusta tullut, mutta eräs sanoi, että se minun halvempi asunnon hinta pitäisi korvata muille, vaikka minähän maksoin muille ja otin samalla vuosikymmenien riskin. Tässä nyt on vähän sama juttu kuin työnantaja ja työntekijät. Elikä pitäähän sen riskin ottajan myös saada enemmän hyötyä. Paitsi että minun tapauksessani muut saivat heti rahat ja minulla riski pysyy vielä vuosikymmeniä...
Perinnönjakosopimukseen tulee lause: Hyväksymme tämän perinnönjaon lopulliseksi perinnöjaoksi välillämme ja sitoudumme olemaan moittimatta perinnönjakoa millään perusteella.
Tuo lause lopettaa pulinat. Niillä pulinoilla ei ole enää merkitystä.
Vierailija wrote:
Pidä hermosi kurissa, koska jos yksikin asettuu poikkitein, ositus venyy ja venyy. Kokemusta on!
Loppupeleissä meillä katkesivat välit koko sisarusparven kesken.
On uskomatonta, miten raha saa ihmiset sekoamaan. Minäkin olin juuri synnyttänyt ja halusin vaan saattaa isäni hautaan, kun veljeni riitelivät vainajan työkaluista(!) ja käytetyistä autoista.
Jos useampi perillinen haluaa samoja tavaroita, niin on syytä pitää sisäinen huutokauppa ja erotukset tasataan rahalla. Verottajalle näitä huutokauppapöytäkirjoja ei tarvitse esitellä, koska se oli jakamisen väline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pidä hermosi kurissa, koska jos yksikin asettuu poikkitein, ositus venyy ja venyy. Kokemusta on!
Loppupeleissä meillä katkesivat välit koko sisarusparven kesken.
On uskomatonta, miten raha saa ihmiset sekoamaan. Minäkin olin juuri synnyttänyt ja halusin vaan saattaa isäni hautaan, kun veljeni riitelivät vainajan työkaluista(!) ja käytetyistä autoista.
Ei se mikään OSITUS ole.Ositus tehdään vain aviopuolisoiden välillä.
Ensin on saatava vainaja hautaan.
Sitten on tehtävä perukirjoitus, että nähdään minkä verran sitä jaettavaa on, eli sitä perintöä on.
Ja vasta sen jälkeen se perintö voidaan jakaa.
&n
Älähän nyt. Jos toinen puoliso jäi leskenä eloon toisen omaisuus aiotaan jakaa niin kyllä siinä ositus tehdään perukirjoituksen jälkeen (muutamaa erityispoikkeusta lukuunottamatta)
Puolison sinkku lapseton sisko käyttäytyy tuohon malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en usko, että perintöriidoissa on niinkään kyse rahasta. Taustalta löytyy sisaruskateutta ja väärää luuloa siitä, ketä vainaja on eläessään suosinut. On vaan niin helppo leimata toinen rahanahneeksi. Rskkaudenjanosta kyse on enemmänkin.
Sitä tämä sisarus ei juuri tajua: on rahan perään mutta silti asioita ei saisi edistää jotta päästäisiin myymään, kaupantekoon ja perinnönjakoon. Siis mitään muuta kuin lain vaatimaa perunkirjoitusta ei suostu ajattelemaankaan. Talon myynti on toissijainen asia, vaikka siitä on valtavat kustannukset joka kuukausi ja persnettoa tulee kohta jos asialle ei mitään tee. Mutta hän ei halua olla missään mukana, on tärkeämpiä asioita hoidettavana kuten shoppailu, ruuanlaitto yms (mutta minä, jolla kaksi alle kouluikäistä ja uusi työpaikka) kuin tylsiä juridisia juttuja. Sitten tekopyhänä lässyttää miten on niin kamalaa joutua hautaamaan oma vanhempi, jonka kuitenkin sujuvasti on juuri suu vaahdossa haukkunut täysin. Olen aina tiennyt, että tässä kohtaa tulee ongelmia tuntien hänen melodramaattisen luonteensa, en ole hänen kanssaan juuri tekemisissä muuten ollut vuosiin. Irtaimistosta hän haluaa kaiken arvokkaan kuten kultakorut ja pöytähopeat. Tämä on kyllä pahimman luokan klisee. Ap
Nämä ovat vaikeita asioita. Meillä onneksi tilan ja talon osti ulkopuolinen aika pikaisesti niin ei ollut juuri kuin rahaa jaettavana.
Edellinen kierros olikin sitten sitäkin hankalampi. Osin 1800 luvun puolella syntyineiden aika tavalla varattomien ihmisten jäämistöstä tapeltiin niin, että vain pesänjaon suorittanut lakimies sai jotain.
Vierailija wrote:
Haet vaan pesäjakajan suoraan, häntä ei kiinnosta yhden osakkaan vinkuminen ja kiukuttelu.
Ehkö jo uhkaus jakajasta saa rauhoittumaan, sillä toki palkkio pienentää kaikkien perintöosuutta.
Pesänjakaja laskuttaa aika paljon työstään. Toki joskus muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta jos vain mitenkään pystyy tekemään jaon sovussa, se kannattaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pidä hermosi kurissa, koska jos yksikin asettuu poikkitein, ositus venyy ja venyy. Kokemusta on!
Loppupeleissä meillä katkesivat välit koko sisarusparven kesken.
On uskomatonta, miten raha saa ihmiset sekoamaan. Minäkin olin juuri synnyttänyt ja halusin vaan saattaa isäni hautaan, kun veljeni riitelivät vainajan työkaluista(!) ja käytetyistä autoista.
Ei se mikään OSITUS ole.Ositus tehdään vain aviopuolisoiden välillä.
Ensin on saatava vainaja hautaan.
Sitten on tehtävä perukirjoitus, että nähdään minkä verran sitä jaettavaa on, eli sitä perintöä on.
Ja vasta sen jälkeen se pe
Jos. Kuka sanoo, että on puoliso?
Yleensä tuo hankalaksi heittäytyminen johtuu siitä, että henkilö kokee jollain lailla tulleensa sorsityksi, vähätellyksi tai syrjityksi jo aikaisemmassa perhe-elämässä. Joskus siihen on syytä, joskus ei. Ehkä aapeetä kuitenkin auttaisi kun muistaisi, että sille toiselle HÄN ITSE näyttää vähintään yhtä hankalalta ja ahneelta kakkiaiselta ja kenties jopa ihan syystä.
Niin meilläkin. Mutta se nyt oli odotettavissa. Yleensä se ongelmia aiheuttava on juurikin se, joka ei ole vainajaan tämän eläissä juurikaan yhteyttä pitänyt ja kiinnostusta osoittanut. Raha sitten kyllä kelpaa.