Tuhlaaminen harmittaa, onko muita?

Mennyttä et voi muuttaa, mutta ottaa opiksi jatkossa.

No turhuuksiin tuhlaaminen onkin tyhmää. Minä olen tuhlannut elämään ja se on tuntunut oikealta. Ei ole omaisuutta kauheasti kertynyt, mutta ei se näytä onnea tuovan, kun seuraan ystäviä jotka ovat keränneet, niin onnettomampia näyttävät olevan kuin minä.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta onneksi tuhlailun voi aina lopettaa, jos haluaa. 

Juuh, hoitamattoman ADHD:n takia tuhosin luottotietoni ja elämäni täysin. Tuhlailu loppui lääkityksen myötä, terapiaan ei ole varaa.

En kadu pätkääkään sitä että laitoin rahat nuorempana tähtiravintoloihin Pariisissa ja Italiassa, oopperaan Briteissä, Wienissä ja Saksassa sekä matkailuun lähi-idässä ja Euroopassa. 

Toisinaan harmittaa, että en ole  tuhlannut omistusasuntoon. - En ole uskaltanut kun en ole eläessäni (olen jo yli 40 vuotias) saanut toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta tai virkaa. Ja koska olen pääasiassa elänyt myös sinkkuna (parisuhteissakin aina erillään), niin eipä sitä yksin minun tuloillani kovin kummoiselta paikalta olisi asuntoa pystynyt ostamaan kun en ole myöskään halunnut ostaa sitä niiltä selvästi muuttotappioalueilta ja kuihtuvilta seuduilta, joissa osan tähäm astista työuraani olen tehnyt. Nio eipä ole nyt velkaa mutta eipä kovin suurta muutakaan omaisuutta.