Onko se tosiaan totta, että masennuslääkkeet vievät kaikki tunteet pois

Olen itse syönyt näitä lääkkeitä, mutta siitä on jo vuosia aikaa. Vieläkin tuntuu, että en osaa tuntea ns. "oikeita tunteita", vaan katselen ikään kuin ulkopuolelta jotenkin. Esim. kun eräs tuttavani kuoli hiljattain niin en osannut oikein surra kunnolla, edes kyyneleitä ei tullut. Nyt taas on näitä kuolemantapauksia ollut lähipiirissä ja kaikki "normaalit" ihmiset surevat ja kyynelehtivät. Minä taas tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi - eli en saa niitä kyyneleitä tulemaan vaikka kuinka haluaisin. Mahtaakohan johtua näistä lääkkeistä - tai sitten olen vaan niin kovettunut tässä elämässä että mikään ei enää hetkauta. Muilla vastaavia kokemuksia?