Miksi pikkukunnissa asuu niin paljon vanhuksia?

Pikkukunnissa ei useinkaan ole opiskelumahdollisuuksia. Lukio saattaa olla, mutta ammattikouluunkin on yleensä lähdettävä kaupunkiin ja korkeakouluun ehkä vielä kauemmas. Opiskeluaikana monella vakiintuu elämä ihmissuhteineen sinne opiskelupaikkakunnalle.

Jos paluumuuttohaluja kuitenkin on, niin onko kotipaikkakunnalla töitä? Ei välttämättä, ja työmatka voi olla pitkä. Onko siellä peruspalveluita? Pitääkö lääkäriin lähteä toiselle paikkakunnalle? Niin.

Oli ennen enemmän kotiseuturakkautta ja eihän vanhukset muutenkaan halua ja jaksaisikaan muuttaa mihinkään. Nuoret taas nykyään haluavat asua yhteiskunnan rahoilla pääkaupungin keskustassa ja koulun vieressä, ei edes taajamat kelpaa. Onneksi se nyt muuttuu eikä tuollainen peli enää vetele.

Aina osa nuorista on lähtenyt. Ulkomaita myöden.

Kun lapsia oli kymmenen, ainakin yksi jäi, jopa pari kolmekin. Muut lähti.

"Ennen vanhaan" pikkupaikkakunnilla pääsi peruskoulusta suoraan töihin, työn kautta opittiin, koulutustakin tarjottiin. Nykyisin pikkupaikkakunnissa ei riitä töitä, saati opiskelupaikkoja.

Vierailija wrote:

Pikkukunnissa ei useinkaan ole opiskelumahdollisuuksia. Lukio saattaa olla, mutta ammattikouluunkin on yleensä lähdettävä kaupunkiin ja korkeakouluun ehkä vielä kauemmas. Opiskeluaikana monella vakiintuu elämä ihmissuhteineen sinne opiskelupaikkakunnalle.

Jos paluumuuttohaluja kuitenkin on, niin onko kotipaikkakunnalla töitä? Ei välttämättä, ja työmatka voi olla pitkä. Onko siellä peruspalveluita? Pitääkö lääkäriin lähteä toiselle paikkakunnalle? Niin.

Siinähän se ero ja muutos on aikalailla pähkinänkuoressa, muuttopakko käytännössä koulutusverkoston muodikkaan keskittämisen vuoksi, harva enää palaa takaisin kotikonnuille. Heikentyneet terveys- ja muutkin palvelut. Sellaisessa muuttotappio kunnassa itsekin asuvana olen miettinyt että ei pitäisi näivettää mitään kuntia paljoa alle 10 000 asukasluvun, siitä alkaa nega kierre joka toteuttaa itseään.