Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka oikeasti ovat eronneet täysin sopuisasti?
19.10.2023 |
Erosin parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen viime kesänä. Ero oli tehnyt tuloaan jo pitkään, ei meillä viime vuosina ollut enää mitään yhteistä lapsia ja lainaa lukuun ottamatta, tuskin edes puhuimme toisillemme.
Nyt olen kovasti yrittänyt tuntea tunteita ja selvitellä ajatuksiani ja miettinyt menneitä, lukenut terapeuttien haastatteluja yms eroon liittyen. Mieleen on jäänyt lähinnä se, että ero maalataan aina hirveän raastavana ja riipivänä, valtavana elämänmuutoksena ja yksi terapeutti totesi, että hän ei usko mihinkään ystävinä eroamiseen, vaan eroon liittyy aina vihaa, raivoa, pettymystä jne ja jos ei noita tunteita muka ole, niin itseään huijaa, ei vain uskalla tuntea tai tunnista tunteita.
No, minä en tunne raivoa, vihaa tai pettymystä, mutta en tosin mitään valtavaa onnea, vapaudenriemua tai helpotustakaan. En tunne oikein... mitään. Ehkä pientä helpotusta, jos joku tunne nyt pitää nimetä. Ex-puolison kanssa on hyvät ja kaverilliset välit, en tunne häntäkään kohtaan oikein mitään. Ihan ok tyyppi, mutta tosi kiva ettei tarvi enää asua hänen kanssaan. Lasten asioissa olemme kyllä viikoittain tekemisissä. Mitään ongelmia ei ole ollut raha-asioiden, lasten tms kanssa.
Mitä tämä nyt on? Olenko mä jotenkin sisäisesti kuollut vai voiko ero olla oikeasti tällainen "kasvoimme erillemme ja erosimme ystävinä".
Kommentit (4)
Yleensä ne pahimmat tunteet käydään läpi jo sen suhteen aikana. Kun vihdoin päädytään eroon, voi se ihan hyvin tapahtua hyvissä väleissä. Ehkä eri asia sitten, jos eron syynä on pettäminen ja kaikki tapahtuu yllättäen. Itse olen hyvissä väleissä exään ja jopa pidän hänestä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mikään ei enää tunnu miltään kummastakaan, niin onhan tuo mahdollista. Mutta jos jommalla kummalla on mitään tulevaisuudesta yhteisiä toiveita, niin tilanne eri.
Minulla oli ero alussa helppo. Mutta vaikeudet tuli, kun eksä (jonka sivusuhteen vuoksi ero tuli), kuuli uudesta miehestäni. Sitten alkoi pomottaminen ja riitely.
Pieni varoituksen sana. Ne kielteiset tunteet saattaa tulla vasta paljonkin myöhemmin, useimmiten siinä vaiheessa kun toinen löytää uuden seurustelukumppanin.
Itse erosin samalla tavalla hyvissä merkeissä, pitkä liitto, nuorena yhteen ja kasvettiin erilleen. Exä muuttui kuitenkin puolitoista vuotta eron jälkeen täysin kylmäksi ja ilkeäksi, en jaksanut selvittää sen tarkemmin mitä hänen ajatusmaailmassaan tapahtui, mutta alkoi tosiaan samoihin aikoihin seurustelemaan vakavammin.
Itse olin, tai olimme molemmat, henkisesti eronneet jo vuosia aiemmin kun sitten virallisesti muutimme erillemme ja allekirjoitimme eropaperit. Muille tilanne oli silloin yllätys ja järkytys, mutta itselleni vain se ns. viimeinen piste iin päälle. En minäkään erotessa mitään raivoa tuntenut, ne riidat oli riidelty jo vuosia aiemmin.