Katkelma muistelokirjasta

Maria muisteli erästä laivamatkaa vuosien takaa.  Matkalla mukana mies ja 2 lasta,  joista toinen vain 2kk ikäinen. 

Laivalla "sattumalta" törmättiin miehen vanhaan tuttuun.  Miehen,  jolla mukana äitinsä ja vaimonsa,  jonka näin ensimmäisen kerran.

Juttelin ensin miehen kaverin kanssa,  joka vei vaimonsa luokse,  joka selin meihin.  Vaimo oli ihan kaunis kun kääntyi mietin.  Lyhyet hiukset ja voimakkaasti meikattu.  

Miehen kaverin äiti otti vauvan vähäksi aikaa syliin,  mutta kun alkoi naama mutrustamaan ja melkein itkemään, antoi takaisin syliini. 

Miehen kaveri oli aina ollut hieman mysteeri itselleni.  Lähinnä hänen elämäntarinansa mietitytti.  Lähes täydellinen amerikan aksentti ei tuntunut sopivan ihan tarinaan mitä kerrottu. 

Tuolloin en tiennyt,  että hänkin liittyi erääseen isoon vyyhtiin. 

Tarinaan, johon itsekin olin tietämättäni kietoutunut melko vahvasti.  Oikeasti tarinaan,  jonka keskiössä olin. 

Vuosia myöhemmin alkoi selviämään asioita.  Tajusin,  että ei tuokaan tapaaminen ollut sattumaa,  kuten ei moni muukaan.