Minkä verran ostatte omille lapsillenne leluja?

Minun lapseni on vasta 2v ja hän saa ihan tarpeettoman paljon lahjana sukulaisilta ym. Siksi itse en kauheasti hanki. Välillä hankin laadukkaampia vastaavia leluja tilalle ja laitan lahjaksi saadut huonot pois, jos on saatu ihan jotain rikkinäisiä tai merkittömiä leluja (joista epäilyttää esim. muovin laatu). Pyrin siihen, että hankin mielestäni tarpeelliset ja kivat lelut/tarvikkeet ihan muuten vain ympäri vuoden, jottei syntymäpäivänä ja jouluna tule liikaa lahjoja kerralla, kun ei lapsi jaksa niihin kaikkiin siinä keskittyä. Haluaisin muutenkin, että juhlapäivät eivät pyörisi vain noiden lahjojen ympärillä, mutta kaikki tietysti haluavat niitä lahjoja tuoda enkä ole viitsinyt kieltääkään. Täytyy myöntää, että oma lelumaku on kyllä aika erilainen kuin sukulaisten, jotka lahjomisinnostaan huolimatta ovat melko säästäväisiä ja ostavat sitten vähän mitä sattuu.

Oma lapsi on 2-vuotias ja ostetaan syntymäpäiväna ja jouluna yksi lelu. Ollaankohan muuten ostettu hiekkaämpäri ja lapio (ja uusi lapio kadonneen tilalle), 2 palloa ja kirppikseltä pehmoruokia leikkiin ja yksi puinen ruoka ajatuksella tämä ilahduttaisi kovasti lasta. Eli aika vähän mitään.

En kannata mitään totaalikieltoa, vaan vähän tarpeen mukaan. Aina ne syntymäpäivät eivät esimerkiksi osu sopivaan vuodenaikaan lelutarpeiden kanssa. Esimerkiksi hiekkaleluja myydään kesällä ja jos niille on tarvetta, niin ne pitää ostaa silloin, eikä kauheasti auta, että ne saisi lahjaksi vasta kesän jälkeen syntymäpäivälahjaksi.

Ajattelisin myös, että on hyvä opettaa lapsi myös ilahduttamaan toista ihan vain ilahduttamisen takia. Silloin joulu ja syntymäpäivät eivät muodostu materialistisiksi juhliksi, mikä voi helposti käydä, jos kaikki antaminen osuu niihin. Mutta varmasti nuo askartelutarvikkeet ovat hyvä vaihtoehto leluille. Olen ajatellut, että nyt kun lapsi on oppinut puhumaan, niin ennen kauppareissua tehdyt pyynnöt ja perustelut menevät harkintaan mutta mankuminen johtaa hylkäämiseen. 

Hyvä ajatusmalli kyllä tuo, että lapsikinvoi oppia ilahduttamaan toista ihan vain ilahduttamisen ilosta! Jotain tuon suuntaista olen ehkä miettinyt itsekin, mutten ole osannut pukea sanoiksi :) meillä etenkin mies ehkä ajattelee että uusille leluille on oltava aina jokin "syy" (oli se sitten synttärit tai reipas käytös jossain haastavassa tilanteessa). Itse taas en missään nimessä halua, että lapsi kokee aina jotain tiettyä tekemällä "ansainneensa" jonkin uuden kivan jutun sen sijaan että joskus voisi saada jotain ihan muuten vain oman ihanuutensa vuoksi :) mutta tosiaan toisaalta tuntuu että niitä leluja tulee määränä jo melkoisesti pitkin vuotta kun etenkin nuo isovanhemmat niitä tykkää antaa. 

Enpä ole laskenut. Ihan tavallisilla kauppareissuilla meillä ei osteta uusia leluja, mutta joskus jos on esimerkiksi hyvä tarjous ostan varaston ja annan lelun lapselle jossain sopivassa tilanteessa. Kirjoja ostan ehkä enemmänkin, usein kun sattui hyvä kirja vastaan, koska hyviä kirjoja ei mielestäni voi olla liikaa.

Ihan liikaa siihen nähden miten vähän suurimmalla osalla leikitään. Sitten on kaikki paikat täynnä sitä rojua.

En ollenkaan. Kaikki lelut on saatu muualta. 

Jouluna ja syntymäpäivinä lähinnä. Ja kesäisin matkamuistona jostain reissusta, vaikkapa retkestä eläintarhaan tai huvipuistoon. Eipä oikeastaan muuten.