Mies ei laita tikkua ristiin lahjaostoksissa :(
No, kyllähän minä mielelläni lahjoja ostan, mutta rahat meinaa olla tiukilla aina joulun aikaan. Lahjat täytyy ostaa omille lapsille, miehen lapsille!?, omille ja yhteisille kummilapsille, miehen siskojen lapsille (8kpl), appivanhemmille yms sukulaisille, jotka yleensä meidän perhettä muistavat. Ja tähän minunkin sukulaiset päälle...
Tokihan voisin jättää ostamatta, mutta omatuntoni ei taitaisi sallia sitä ja enpä viitsisi välttämättä mennä kylästelemään vähään aikaan. Miehestä en tiedä, kun ei tunnu tajuavan. Ostais nyt hyvän tähden edes omille lapsilleen lahjat!
Mies maksaa muuten oman osansa laskuista yms hankinnoista, mutta ruoka- ja lahjamenot lankeaa minun kontolleni... Ei taida mies saada tänä jouluna minulta lahjaa, jostainhan se on säästettävä ;)
Täytyy varmaan pyytää lisävuoroja taas joulunpyhiksi, kun ei tulotkaan päätä huimaa. Kiitos, kun sain avautua... Ei jaksais alkaa "keskustella", sama puhua seinälle.
Kommentit (19)
Sinä sentään ymmärrät, että lahjatkin maksaa, vaikka ne ei konkreettisesti missään enää näy sen jälkeen, kun on paketit kääritty :)
Ja toinen pointti, että ostat vaimolle lahjan :) No, olenhan minä jo aikuinen, mutta olishan se kiva saada mieheltä lahja edes sen merkiksi, että muistaa minun olemassa olon...
AP
Tyyliin "onpa jännittävää, mitähän se mies teille keksii?". Nimenomaan niin, että tiedotat asiasta reilusti etukäteen.
Sitten miehelle lista, kenelle lahjat ostetaan, ja annat asian olla. Et hiisku sanaakaan. Jos (eli kun) mies ei mitään tee, hän saa joulun jälkeen paskan niskaansa ja sinä pääset pälkähästä.
Sinun tehtäväsi ei ole ostaa miehen muksuille lahjoja omilla rahoillasi, herätys!
mitäs jos juttelisitte=). Jos kerran mielelläsi lahjoja ostat, niin eikö olisi helpointa, että miehesi antaisi sinulle rahaa lahjoihin ja sinä ne sitten hankkisit. Puhukaa!
Tyyliin "onpa jännittävää, mitähän se mies teille keksii?". Nimenomaan niin, että tiedotat asiasta reilusti etukäteen. Sitten miehelle lista, kenelle lahjat ostetaan, ja annat asian olla. Et hiisku sanaakaan. Jos (eli kun) mies ei mitään tee, hän saa joulun jälkeen paskan niskaansa ja sinä pääset pälkähästä.
AP täällä hihittelee mielessään tälle idealle :) Täytyy miettiä ensi joulun varalle, kun tämä joulu on jo lahjoilla turvattu :)
Kokeilin itse asiassa viime vuonna jättää miehen jälkikasvulle lahjat ostamatta, mutta jemmasin kuitenkin paketit piiloon, koska tiesin, ettei mies osta niitä kumminkaan... Olipa ilme mukavan näköinen kun lapset tulivat naama väärällään "Pukki ei löytäny iskän luo tänä vuonna". No pakko minun oli heltyä ja antaa lapsille lahjat. Mies ei siis edes vaivautunut kysymään, mitä hankin heille etukäteen!
Ja mies ei siis tajunnut pointtia vielä tuonkaan jälkeen :( Jos ei muuten olisi niin mukava mies, niin risuja sais!
kun kerran tuolla tavalla turvaat hänen selustansa! Mies ajattelee, miksi hänen pitäisi vaivautua kun sinä hoidat asian joka tapauksessa. Olet siis hemmotellut miehen pilalle (vaikka vika onkin enemmän miehessä kuin sinussa).
Tosiaan ensi vuonna jätät lahjat ostamatta ja jos/kun lapset tulevat sinun luoksesi "naama väärällään" niin ohjaat heidät isänsä luo. Siinäpä selittelee. Takuulla seuraavana vuonna ei jätä lahjoja hankkimatta.
Sanooko mies, että siä hankit ja sinä maksat ja sillä sipuli? Vai etkö ole yrittänytkään ottaa asiaa puheeksi?
Tyypillistä av-mammaa alkaa pelata jotain "enpäs ostakaan ja mies saa paskat niskaan"-pelejä ja hihitellä selän takana vahingoniloisena...Eikö aikuinen ihminen saa suutaan auki kumppanilleen (vain av:lla) ja PUHU suhteen epäkohdista?
Kuinka kauan tällaista miestä pitäisi paapoa ja ymmärtää, kun kerran on selvästi vaan välinpitämätön ja laiska?
Jos 50-50jako; niin laita miehelle lasku lahjoista jälkikäteen.
lopetin lahjojen oston miehen puolen suvulle, kun ei miestäkään kiinnostanut. Eli viime vuonna miehen siskot, siskojen lapset ja appivanhemmat ei saaneet mitään varsinaisia lahjoja. Appivanhemmille kun oltiin joulupäivänä menossa, mies kysyi lahjoista(!). Sanoin että en minä tiedä, en minä ole mitään ostanut. Kävi sitten menomatkalla huoltikselta jonkun suklaarasian ostamassa. Tänä vuonna sanoin jo hyvissä ajoin, etten aio kaikkia lasten lahjoja ostaa yksin, että milloin mentäisiin jouluostoksille. Ei ole vielä mies mitään ehdottanut, eli yhtään lahjaa ei ole vielä ostettuna. En tiedä pitäisikö antaa periksi ja raahautua itse kauppoja kiertämään. Ahistaa kun mies pitää ihan itsestäänselvänä, että minä ostan lahjat, maksaa niistä kyllä ihan mielellään suurimman osan, mutta itselleni kaupoissa kiertely on samanlaista pakkopullaa kuin varmaan suurimmalle osasta miehiä.
ja laita joku nettikauppa näkyviin. Jos ei osaa nettiostoksia tehdä, niin varmaan voisit apuna klikkailla ostokset koriin miehen valinnan mukaan. Mies maksaa ostokset ja posti tuo paketit teille.
Jos miehesi ei tuostakaan innostu, niin anna miehen puolen lahjojen olla, korkeintaan jotain pientä miehen lapsille, jos ovat joulun teillä.
miehen siskoille lahjat? Jos mies ei itse noita maksa, niin ei tulisi mieleenikään...
miehen siskojen lapsille lahjat? Jos mies ei itse noita maksa, niin ei tulisi mieleenikään...
miehen siskoille lahjat? Jos mies ei itse noita maksa, niin ei tulisi mieleenikään...
siis korjasin tämän seuraavassa.
onneksi olemme aviossa ja kaikki yhteistä, myös rahat, jotka tulevat ja menevät yhteisen tilin kautta.
ei sillä, että mieheni mikään idiootti olisi muutenkaan: osaa kyllä ihan itsekin hankkia lahjoja ja yhdessä mielellään shoppailemme.
Miehen exä aikanaan osti... ja kun me aloitimme yhteiselomme, mies oletti, että lahjojen ostaminen on naisille sopivaa. Ilmoitin, että en aio ostaa mitään, en käytä rahaa hänen sukulaisiinsa tms.
Kas, sen yhden lahjattoman joulun jälkeen mies oppi, että hän menee kauppaan. Miehen veljen vaimo huomautti minulle, että en taida oikein ymmärtää vaimon velvollisuuksia. Totesin, että en edes aio opetella.
Niin, puhumistahan olen tosiaan yrittänyt ja totesin tuossa jo, että sama kuin puhuisi seinille. Mies ei taida vaan ymmärtää... Täytyy kai sinnitellä, koska muuten ostaa kaikenlaista tarviketta yms lapsille ja meille. Eli "asennevamma" ainoastaan joulua kohtaan :D Onneksi se tosiaan on vain kerran vuodessa...
Sinulle "tyypillistä av-mamma paskaa", sanoinhan hihitteleväni ajatukselle, en toteuttavani sitä. (Voi tuota sisälukutaitoa ;))
Ja miehen siskon lapsille ostan lahjat ihan mielelläni, kun mukavia muksuja ovat. Ja en siis viitsisi mennä käymään, jollen jotain pientäkin ostaisi...
Meillä ei yhteistä tiliä, minun toivomuksestani. Ei kai se silti meistä kämppiksiä tee :o Minusta on kiva silloin tällöin hemmotella itseäni ja täytyy tunnustaa, että en ihan sata varmasti luota mieheeni raha-asioissa :)
AP
Niin, täytyy kokeilla tuota nettishoppailua miehen kanssa. Ja ei minua lahjojen ostaminen sinänsä haittaa, vaan se maksaminen :)
Muuten kulut menee aika tasan, joten ei kai tässä pitäsi valittaa.
Mies ostaa lahjat omille sukulaisilleen viimetingassa ja minä ostan hyvissä ajoin omille sukulaisilleni. Lasten lahjat ostan minä, ja maksan (lapsilisillä). Ainakin toimii meillä.
Mä olen kans tosi surkea näissä lahjatouhuissa. Saan yleensä kivat veronpalautukset ja annan niistä vaimolle muutaman satasen vaimolle joka sitten ostelee niillä lahjoja munkin puolesta.
Itse ostan yleensä lahjan vain vaimolle.