Voitteko kuvitella nykyajan lapsen kiinnostuvan sellaisista tv-sarjoista kuin itse aikoinaan?

Koitin viime viikolla saada eka- ja tokaluokkalaisia kiinnostumaan Pokemonista. Ei uponnut.

Päätettiin miehen kanssa nostalgisoida Hopeanuolen parissa ja lapset innostuivat siitä. Oli toki heille paikka paikoin vähän liian pelottava, mutta siinäpä traumatisoituvat siinä missä mekin kyseisestä piirretystä.

Ohjelmat ovat aika nopeatempoisia nykyään. Elämä yleisestikin hektisempää, mitä ennen. Moni nykylapsi kaipaa jatkuvia ärsykkeitä. Ei voi vaatia samaa kuin entisajan lapsilta, kun elämäkin niin erilaista.

Omani ovat katsoneet myös sarjoja, joita itse katsoin lapsena. Mm; Januchin satutuokio, Mikki Hiiri jne.

T: tuntematon 

Näytin 7v lapselle hapsiaista pätkän ja hän oli ihan kummissaan, että niinku tuotako te olette ihan oikeasti katsoneet?!? Ja kyllä itsekin olen sitä mieltä, että eikö nyt mitään parempaa keksitty tai ollut tarjolla 😂

Tuskin lapseni on kiinnostunut Patricia Rhombergin elokuvista, vaikka niitä sarjana esitettäisiin. Itse aikoinaan niitä elokuvia katsoin etuveitikka jäykkänä.

Eivät pitäisi. Vanhat ohjelmat ovat hidastempoisia verrattuna nykyisiin ADHD-pärinäpläjäyksiin. Ei lapsien keskittymiskyky riitä sellaisiin. Samasta syystä itse harvemmin katson mitään nykysarjoja, koska tulee sellainen ähky jo yhden jakson katsomisesta.

Vanhat tv-sarjat ovat liian pitkäpiimäisiä. Tempo nykyään tosiaan valtavan nopea. Aika on nykyään kortilla kaikilla, pilteilläkin.