Onko normaalia, ettei oma syntymäpäivä masentaa vanhempana?
Ennen ollut tapana tehdä täytekakku ja kutsua kaveri kylään, mutta nykyään tuntuu jostain syystä masentavalta tuo päivä kaverin visiitistä huolimatta. Tuntunut tältä jo usean vuoden ajan. Mitä ihmettä pitäisi tehdä, että saisi tuon tunteen katoamaan ja iloitsisin taas päivästä? Viikon päästä 43. En haluaisi olla masentunut tällä kertaa.
Kommentit (10)
Elä kuin Peppi ja vietä syntymättömyyspäiviäsi - niitä on 364 vuodessa.
Siksi en olekaan aikoihin noteerannut synttäreitäni, koska en halua muistutuksia miten taas on niin sanotusti vuoden lähempänä hautaa. Jossain pisteessä se vain alkoi menemään noin, nyt olen 42.
On! Ainakin sen lukeman haluaa unohtaa 40 vuotta täytettyään. Jos ei tulisi mitään fyysisiä muutoksia kehoon ja naamaan (myöhemmin toki myös dementiat jne. kognitiivinen heikentyminen), niin voisin täyttää vaikka 100 vuotta hyvillä mielin.
Kyllä on normaalia. Tuo aiemmin mainittu vinkki Peppi Pitkätossulta että viettää syntymättömyyspäivää sen sijaan kuulostaa ihan hyvältä neuvolta.
masenna ei masentaa, jos olet suomalainen.
Halusin tähän päivittää, että tällä kertaa olin syntymäpäivänäni hyvällä mielellä koko päivän, monen vuoden tauon jälkeen :) En sitten tiedä johtuiko siitä, kun olin päättänyt, etten masennu ja ajattelin, että entäs sitten, jos täytän 43. Lisäksi suunnittelin jo viikko etukäteen mitä erilaista voisin tehdä tuona päivänä ja vielä edellispäivänä harkitsin elokuvissa käymistä synttärieni kunniaksi, mutta ei silloin pyörinyt mitään kiinnostavaa. Vähän mietin ja päätin edellisiltana kutsua siskoni kakkukahville ja oli kiva, kun kävi :) Vaikka en toteuttanutkaan mitään erilaista, ehkä selitys paremmalle mielelle löytyy siitä, että keskitin ajatukseni positiivisemmiksi ja toivottavasti näin jatkossakin :)
Lisään vielä, että oli siis sellainen tunne koko päivänä, että ei olisi haitannut, vaikka olisi tullut miten paljon onnitteluja tahansa ja tällainen fiilis ollut varmaan viimeksi silloin, kun olin alle kolmekymppinen :)
On. Jokainen syntymäpäivä on vuoden lähempänä kuolemaa. 50+ iässä sitä jo tietää, ettei siihen välttämättä mene edes 10 vuottakaan. Lehdestä kun kuolinilmoituksia katselee, niin aika paljon siellä on vähän alle eläkeiässä kuolleita. Kun omassa suvussa ei ole niitä 80-vuotispäiviään juhlineita ollut, niin masentaahan se.
Otsikkoon piti laittaa 'että'.