Onko teillä ollut koskaan kaveria jonka pillin mukaan pitäisi tanssia?

On, asiat pitäisi mennä hänen ehdoillaan. Tivataan, jos jostain on kieltäytynyt muutaman kerran. Kertoo kaiken mitä teen väärin ja miten ne pitäisi tehdä. Suuttuu ja ilmoittaa että seurani ei kiinnosta, mutta silti valittaa etten ole häneen yhteydessä. Ei ole kiinnostunut siitä, miten koen tilanteen tai siitä, että hänen oma käytösensä vain etäännyttää hänestä lisää. Kostaa lopuksi, kun asiat eivät menneet tahtomallaan tavalla. Kyseessä keski-ikäinen naparuoransa katkaisematon nainen. Ehkä äiti on nyt hänen paras kaverinsa.

Itse asiassa kaikki kaverini kouluajoilta asti ovat olleet tällaisia. Samoin miessuhteeni.

Jossain vaiheessa olen pannut poikki, tai ruvennut ilmaisemaan omaa tahtoa, jolloin toinen osapuoli on pannut poikki.

Sillä tavalla joo, että alkoi määräillä kenen kanssa mun kannattaa kaveerata ja minkälaisia valintoja mun pitää elämässä tehdä. Ei varmaan tarvii kertoa, että on entinen kaveri.

On. Päätti jopa missä kukainenkin istuu minun kodissani. Tuon jälkeen en ole ollut yhteydessä. Varmaan siellä kitisee, että kun ei kelpaa hänen seuransa. 

Haluaa tavata ja samalla ilmoittaa, että sinun aiktauluillasi ei ole väliä? Silloin  on erittäin helppo ilmoittaa, että tapaamiset eivät onnistu.

Joo on tällainen kaveri, mielellään kyllä kiskoo minua mukaan omiin juttuihinsa ja yrittää saada niistä tykkäämään. Yrittänyt väkisin hampaat irvessä tehdä minun juttujani mutta eihän siitä mitään tullut, ei kauaa kiinnostanut.

Lapsena oli. Aikuisena on ollut tuollaisia miehiä.

On edelleen. Nykyään tullaan hyvin toimeen, kun välillämme on n. 300km ja nähdään vaan Facebookissa 😁

Jokunen on ollut, ovat ex-kavereita.

No tavallaan joo. Yksi lapsuudenkaverini jonka kanssa olin kyllä tekemisissä ihan yli kolmekymppiseksi asti. Oli sellainen joka loukkaantui herkästi kaikesta. Joten opin alusta asti olemaan hänen kanssaan aina vähän varpaillaan ja miettimään jokaista sanaani.

Se oli ihan älytöntä mistä kaikesta hän loukkaantui ja hänestä tuli iän myötä vain pahempi. Hänen mieskin jätti hänet siitä syystä ja sen jälkeen hänestä tuli aivan mahdoton. Oikein sellainen vihainen, katkera akka. 

Aloin itsekin kyllästyä siihen hänen miellyttämiseen ja päätin vain tehdä ja sanoa mitä haluan, no siitä ei sitten montaa kuukautta mennyt kun hän "jätti" minut haukkujen kera. Mulle oli kyllä helpotus päästä hänestä eroon. 

Sisareni ei ikinä tee mitään mitä ehdotan. Joko tehdään hänen ehdittamia juttuja hänen aikataulunsa mukaan, tai ei ollenkaan. Nykyään ei tehdä mitään yhdessä enää. 

Tietynluonteiset oikein testaa, miten pitkälle voivat päästä. Jos olet heikossa hapessa ja et osaa vetää rajaa, suojella itseäsi, niin silloin on piru irti. Ne ottaa kaiken mitä saavat.

Ei kaveria mutta aikuinen lapsi. Koko ajan pitäisi kävellä munankuorilla hänen lähettyvillään kun ei kestä mitään eikä pysty mihinkään. Todella rasittavaa. Sitten päälle väittää ettei kukaan auta, vaikka mitään muuta ei ole tehtykään kuin autettu. Hänen mukaansa pitäisi mennä ihan kaiken, hänen, ja jos joksus ei mene niin suuttuu, mutta väittää ettei suuttunut. Sitten on passiivisaggressiivinen.

No ei tuollaista, mutta sellainen jonka täytyy aina johtaa keskustelua kaveriporukassa ja joka jyrää sanallisilla taidoillaan, toiset antavat tilaa ja ovat hiljaa. Porukassa on 7 naista. Jos hänen kanssa on vaikka eri mieltä niin ääni ja puhenopeus kiihtyy. Jos huomaa olleensa väärässä saattaa vaieta mutta on silminnähden närkästynyt, aivan tosi veetuntunut kuin pieni lapsi. Ja koska saattaa sitten olla tosi pisteliäs niin toiset harvemmin hänen kanssa alkaa keskustelemaan asioista eri kanteilta. Mieluummin annetaan olla. (Ihan tavallisista arjen asioista kyse, ei mitään maailmanrauhan tilanne - tyylisiä mielipiteitä)

En tiedä onko jotenkin tiedostamattaan valikoinut ystävikseen sellaisia hiljaisia, mukautuvaisia ihmisiä, joiden kanssa ei sukset mene helposti ristiin. 

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista kaveria ehkä siksi, että jos joku tuttu käyttäytyisi noin, niin en yksinkertaisesti järjestäisi asioitani siten, että pääsisin kahville tms. kanssaan. Ja niin se satunnainen tuttavuus ei koskaan päätyisi kaveruuteen asti.

Joo, oli eräs pomottajasukulainen, lemppasin sen.