Huomaan että minulla on suunnilleen kaksi eri henkistä olotilaa
Toisessa olen iloinen ja nauran / vitsailen mielelläni, sitten on olotila jossa olen synkkä ja epäsosiaalinen ja mietin hyvin synkkiä juttuja. Voin flipata olotilojen välillä melko sattumanvaraisesti. Muita tiloja ei juuri ole.
Mistähän tässä on kyse? Jonkinlainen kehityksen keskenjääminen?
Kommentit (7)
Mulla täysin sama juttu. Olen ajatellut sen olevan vain osa luonnettani.
Tilat on parhaita ja niitä voi tutkiskella.
Pohdin tätä asiaa juuri eilen. Pohdiskelin aivojen tapaa tallettaa tietoa ja muistoja. Aivan kuin ne loisivat eri kerroksia ja tietyissä olosuhteissa mieli saattaa palata vanhaan kerrokseen, jolloin kaikki uudet kerrokset jäävät pimentoon tai kytkeytyvät tuohon yhteen kerrokseen negatiivisesta näkökulmasta....
Tälläsiä mietiskelin.
sama juttu. mulle on outo muisto niinku "demoni" olisi tullu luokseni kerran lapsena kun olin yksin kävelemässä valaistua metsätietä ja demoni alkoi välkyttää valoja olemassa olonsa merkiksi.. hän puhui minulle ikäänkuin naamani kautta ja ehdotti että jos minä hyväksyn hänen olemassa olonsa ja otan hänet vastaan niin hän suojelee koulukiusaajilta ja pahoilta ihmisiltä.. tämä demonin läsnäolo on se toinen tila joka poikkeaa normaalista.
Ihan vaan masennus. Ei masentunut ole aina myrtsinä, monet ei huomaa että joku on masentunut koska se ihminen on usein myös iloinen ja nauravainen. Kuten on nähty, monet koomikot sitten väsyy siihen hauskuuttamiseen ja tappaa itsensä kun ovat niin masentuneita oikeasti.
Tiedän tunteen, itse puhun niistä kahtena eri todellisuutena.
Traumat.. ne vie tuonne synkkään paikkaan, jossa kaikki hyvä katoaa.