On todella surullista, kun ihmiset hukkaavat elämänsä parisuhteessa,

Niin usein kuulee neuvoja, että pitäisi erota, pitäisi olla yksin, pitäisi etsiä uusi ja parempi, pitäisi sitä, pitäisi tätä.



Entä jos ei halua olla täysin yksin? Entä jos parempaa ei ole löytynyt, vaikka olisi etsinyt? Entä jos on tullut hylätyksi elämässään niin monta kertaa, että ei enää uskalla hakeutua uusiin / muihin suhteisiin?

tuollaiset kylmät, rakkaudettomilta tuntuvat kaudet nyt vaan ovat yksi osa koko elämän mittaista parisuhdetta, jossa onni vaihtelee, kuten muutenkin elämässä yleensä ja sen takia heittävät hanskat tiskiin ja lopettavat avioliittonsa.

Ehkä tyhmä valinta rakkaudettomasta liitosta ja yleensähän sitä perustellaan sen takia että on lapset.



Mä olen siitä samaa mieltä että ei mitään järkeä olla yhdessä puolison kanssa jota kohtaan ei tunne rakkautta. Se on myös huono esimerkki lapsille.

Aivan kamalaa katsoa sivusta, kun ihmiset ovat parisuhteissa onnettomia ja hukkaavat elämänsä. Onneksi tuo ajattelu erota-ei-saa-lasten-takia alkaa olemaan vanhanaikaista ja ihmiset ovat heräämässä. Siis todellakin olisin mielummin yksin, kuin onnettomassa suhteessa. Ja näin myös olin, 5 ihanaa sinkkuvuotta avioeron jälkeen, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Nyt taas hyvässä suhteessa ja onnellinen :).

Surullisinta olisi olla ihan yksin.

Ihan turha valittaa huonoa avioliittoa jollet edes omalta osaltasi yritä sitä parantaa.



Terkuin 20v avio-onnea =)

tuollaiset kylmät, rakkaudettomilta tuntuvat kaudet nyt vaan ovat yksi osa koko elämän mittaista parisuhdetta, jossa onni vaihtelee, kuten muutenkin elämässä yleensä ja sen takia heittävät hanskat tiskiin ja lopettavat avioliittonsa.

Niin minäkin luulin mutta liitossani ei ollutkaan aitoa rakkautta. Oli vain oman edun tavoittelua, ostamista ja myymistä, näennäiskumppanuutta ja kilpailua. Ja tämä oli tasapainoinen ja onnelliselta vaikuttava, tasa-arvoinen liitto jossa kaikki hyvin. Mutta niin sitä vain oppii kun tarpeeksi kauan kasvaa.

Ongelma varmasti onkin se, että ei kukaan näytä niitä pahimpia puoliaan suhteen ensimmäisinä vuosina. Huono kohtelu alkaa harvoin kertarytinällä, vaan kehittyy pikkuhiljaa vuosien varrella. Ja silloin useimmiten on jo suhteessa mukana muitakin ihmisiä (=lapset) jotka pitää osata ottaa huomioon myös. Kun lapsia tekee, pitää olla valmis laittamaan heidän kasvatuksensa ja onnensa omansa edelle. Väite siitä, miten lapset ovat onnellisia kun äiti/isä on onnellinen, ei valitettavasti pidä paikkaansa kaikissa tilanteissa vaan on vain sanonta jolla haetaan tukea omille valinnoille ja jolla yritetään hiljentää omatuntoa.



P.S. Menee OT, mutta tuli mieleeni tuosta vielä, että valtaosa ihmisistä ei muuten vietä eniten aikaa puolisonsa kanssa! Etusija taitaa mennä työkavereille ja sitten vaihtelevasti lapset, puoliso, kaverit jne.

miksi pitäisi hyväksyä se, että avioliitossa kuuluu olla 5 vuottakin kylmiä kausia? Koska se kuuluu asiaan?? Kuka on määritellyt, että tuollaista kuuluu elämässä sietää? En tarkoita etteikö parisuhteen eteen kuulu tehdä töitä, pitää tehdä ja kovasti, mutta en minä ainakaan jaksa nuutua vuosikausia suhteessa, jos en ole onnellinen. Kyllä se niin on, että jos eivät kummatkin halua suhteessa olla, niin on se suhteen vaaliminen ja korjaaminen yksin hemmetin tuskaista.

Surullisinta olisi olla ihan yksin.

Minä olisin mielummin yksin ja onnelinnen kuin onneton huonossa suhteessa. Mutta olen myös ihmisenä sellainen, että osaan olla onnellinen yksinkin. Onneksi. Elämä olisi todella raskasta, jos onneni olisi riippuvainen jostakin toisesta ihmisestä.

.En vaan jaksanut enää yrittää,kun rakkaus loppui ja oltiin arvomaailmaltamme niin erilaisia.Uusi rakkaus astui kuvioihin ja nyt elän suhteessa jossa rakkautta ja toisen kunnioittamista.Vauvakin tulossa ja olen onnellinen,kun uskalsin erota huonosta suhteessta.

Enkä jaksa enää parempaakaan etsiä. Tämän sain ja tämä riittää mulle. Ei ole järkeä tavoitella kuuta taivaalta. Ehkei tämän parempaa parisuhdetta edes ole olemassa.



Turha surkutella muiden ratkaisuja. Kukin elää kohdaltaan.

on sosiaalisesti arvostutemoi ja taloudelisesti parempi. Isompi talo, enemmän rahaa omaan käyttöön jne. Yksin olet kuitenki yhteiskunnan silmissä jotenkin epäonnistuntut ja leimattu, varsinkun yksinhuoltajana. Oikeasti kulissit tekee usein onnellisemmaksi. Toki pätee vain jos mies siis työssäkäyvä.

yhteistä taivalta takana tosin vasta 15 v. Seksin saralla on tietytsi hiljaisempiakin kausia, mutta siitähän tässä ei nyt ollut kysymys. Ja aina meillä silloinkin on ollut hellyyttä ja muuta välittämisen osoittamista.

tuollaiset kylmät, rakkaudettomilta tuntuvat kaudet nyt vaan ovat yksi osa koko elämän mittaista parisuhdetta, jossa onni vaihtelee, kuten muutenkin elämässä yleensä ja sen takia heittävät hanskat tiskiin ja lopettavat avioliittonsa.

sellaiseen suhteeseen, joka alusta asti on ollut hankala.Miksi sitten en ole eronnut ja etenkin miksi sitten en eronnut ennen lapsia?se olisi ollut helpompaa.Mutta olisiko minulla sitten lapsia ollenkaan? Ei ainakaan näitä ihania lapsia. Todennäköisesti en olisi vuosiin tavannut ketään, jonka kanssa perustaa perhe. Nyt pallottelen mielessäni sitä, voinko nyt erota, ja juuri niiden lasten takia.Tästä ollaan niin monta mieltä. Ailahtelen asian välillä. Olen jatkuvasti ärsyyntynyt puolisooni ja epätyytyväinen.Riitelemme paljon ja välillä rajustikin.En halua viettää aikaa mieheni kanssa.Minusta on mukavaa, jos hän on pois kotoa. Lapset viihtyvät isänsä kanssa

saanut rakkaita lapsiani jos en olisi tyytynyt mieheeni. Meillä on kylmä liitto, mutta olen onnellisempi kuin jos olisin yksin koska minulla ei olisi lapsia. Lisäksi toki elintaso parempi kuin omalla naisen palkallani. Olen saanut matkustella ja asua kauniissa talossa.

kumpi teistä sinä vai hän osaa olla kylmempi toista kohtaan. Ei kuulosta kovin terveeltä. Mieti mitä sillä saavutat? Jos et ole tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen avioliitossasi /parisuhteessasi, niin LAKKAA OLEMASTA KYLMÄ sille miehellesi. Sen sijaan puhukaa asiasta, tarvittaessa vaikka ulkopuolisen läsnäollessa - on monenlaisia parisuhdekursseja yms. joissa näitä toisen ihmisen arvostamista ja huomioonottamista voit opetella.



Lähes jokaisessa tuntemassani avioliitossa on ollut ns. kylmempiä kausia. Mutta jos ihmiset on tarkoitettu toisilleen, he pääsevät näistä yli.

joka pitää ihmiset yhdessä ja avioliitot koossa. Ei sitä pysty sanoiksi pukemaan.



Mutta, AP, pystyt kyllä tuhoamaan avioliittosi jos sitä kovasti yrität. En yhtään epäile ettetkö siihen kykenisi.



Mutta mietipä, jos käyttäisitkin energiaasi sittenkin hyvään ja liiton korjaamiseen etkä negatiiviseen ja tuhoamiseen?

Hankalaa on. Mutta kun joskus käyn ravintoloissa tms. töiden takia tai ystävien kanssa, niin kyllä joka kerta tulee ajatus, että onneksi ei täältä tarvitse sitä miestä etsiä. Voi apua, millaisia tapauksia omaan mieheen verrattuna! En yhtään kadehdi sinkkuja, tsemppiä kaikille.

laittaa eron vireille niin pienin perustein. Moni ei koskaan kehity ihmissuhteissaan vaan aina vaan vaihtaa kumppania kun törmää siihen samaan vaiheeseen parisuhteessaan. Tällaisilla ihmisillä onkin sitten niitä ex-miehiä ja ex-vaimoja liuta ja perheet on uus-uusperheitä ja lapset hukassa kuka heidän isänsä tai äitinsä nyt olikaan kun se aina vaihtuu....



Sen ymmärrän jos puoliso hakkaa, juopottelee tms. ja sen vuoksi erotaan, mutta sitä en ymmärrä että erotaan siksi kun ei osata päättää minkä verran omaa aikaa kukakin saa ja milloin...