Kuinka usein mietit kuolemaa?
Itse mietin nykyään joka päivä. Miksi sitä toisaalta pelkäämään, kun se on luonnollista ja jokaisella meistä edessä.
Kommentit (14)
Päivittäin mietin että onko sillä kaikki hyvin, riittääkö ruoka ja onko tarpeeksi töitä.
Yhteen aikaan mietin lähes päivittäin. En pelkäämällä miettinyt, vaan ennemminkin tyyliin: onko elämässä mitään järkeä?? Vaikka on vakuutukset sun muut ja töitä, että saa joskus eläkettä, niin silti sitä yks päivä kuolee. Eli oli asiat miten vain, niin kaikki silti kuolee. Vakuutus tai eläkepotti ei estä kuolemaa.
Oli jotenkin tyhjä olo. Elin elämää, kuten on järkevää ja yhteiskunnan ja läheisten odotukset täyttäen. Tajusin, että elän nyt, enkä vasta eläkkeellä. Mietin, miksi käyn töissä mentaliteetilla: enää 15 vuotta jäljellä ja sitten
Tajusin myös, että eläkepotin kerryttäminen ei ehkä olekaan mun juttu. En halua tehdä töitä pelkän rahan takia. Tajusin, että elämäni on oltava mun näköinen olipa se toisten mielestä hölmöä tai ei.
Melkein päivittäin siitä lähtien kun muistan elämääni.
Mietin on oikeastaan väärä sana. Haaveilen että saisin vahvoja kipulääkkeitä tai uskaltaisin hoitaa homman jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin on oikeastaan väärä sana. Haaveilen että saisin vahvoja kipulääkkeitä tai uskaltaisin hoitaa homman jotenkin.
Tuosta jäi pois että tuo on lähes päivittäistä.
En yleensä joka päivä, mutta nyt se on ollut jokapäiväinen kumppani läheisen sairastuttua ja kuoltua. Yritän ymmärtää
Joka toinen päivä. Yksi päivä välissä elettävä elämää. Sitten palata taas lähtöön. Parantumaton sairaus tekee sen. Eutanasia jos olisi.Ei olisi näitä ajatuksia. Helpottaisi elämistä. Elämää arvion mukaan jäljellä muutama nopea vuosi. Mitä itse tekisit ?
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä
Ajattele kun saisi eutanasian. Huoohh...
Pohtinut sellaista kun välillä niitä on tapauksia että, joku on ns. kuoleman sairas mutta ei ole minkään asiaan liittyvän hoidon piirissä. Ja ottaa lainoja jne. Kun eihän siinä ole mitään menetettävää. Vaikka tietysti kaikki tahot on kimpussa vaikka tuollaisesta tietoa tulisikin ilmi. Mutta ootteko pohtineet tälläistä? Eikö siinä helposti tule sellainen "olen voittamaton"- fiilis kun tuskin kovin sairasta ihmistä voidaan vankilaan laittaa tai on siinä mielessä menetettävää vai onko?
Varmaan päivittäin käy mielessä kaikenlaisia uutisia lukiessa ja telkkua tuijotellessa. Harvemmin pohdin sitä hyvin syvällisesti ja koko tunteiden kirjon kokien.