Minulla ei ole ketään kenelle puhua

Olen ihan järkyttävän masentunut eikä ole oikein ketään kenelle puhua.
Lääkäriin on aika perjantaina mutta se ei auta mielen ongelmiin eikä suruun.
En halua kuormittaa ystäviäni tilanteellani enkä uskalla hakea oikein mistään apua, kriisipuhelimeen olen jonossa tätä kirjoittaessa.
Poikaystäväni on sairastunut vakavasti ja olen suunniltani huolesta, hän ei halua kuitenkaan että minä itken ja yritän skarpata hänen kanssaan ollessani.
Minulla on myös itselläni tulossa tutkimuksia ja pelkään että joudun luuydinnäytteeseen.
Minulla on eräs autoimmuunisairaus ja olen sairastellut jo pitkään, imusolmukkeet turvoksissa.
Lymfoomaa arpoivat ja nyt odottelen mitä perjantaina sitten lopulta tehdään.
Poikaystävällä taas ihan jo todettu syöpä, tilanne nyt epäselvä hänenkin suhteen.
Oksettaa ja tuntuu niin pahalta, tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa.
En jaksa edes keskittyä töihin ja olo on sekava, lähden lenkille kunhan kriisipuhelin vastaa ja yritän tuulettaa ajatuksiani.
Halusin vain avautua tänne.