Miten ihmisten kestokynnys voikin olla niin lyhyt? Kaveri tekee lyhyttä työpäivää ja

vaan jokin muu asiakin voi olla taakkana. Jonkun lapsi sairastelee, joku nukkuu huonosti, joku on huolissaan terveydestään, riitelee miehensä kanssa, työpaikalla on huono henki jne.

eli ESIM:

- tukiverkostosta- auttaako mies/ eikö auta mies

- onko terveet vai sairaat lapset

- jos sairas lapsi, onko sairaalla lapsella kuntoutuksiin ja sairaaloihin kuskaamista työn ohella

- millainen työaika ( ja matka päiväkotiin meno -paluu)

- millainen työilmapiiri

- millainen palkka

- millaista henkistä tukea saa ystäviltä...kun on ruuhkavuodet menossa

energiataso on yksinkertaisesti vain niin erilainen. Eli minusta ei voi aina syyttää ulkopuolista tekijää, vaan pitää vain hyväksyä itsessään se, että minä en vain nyt enää jaksa.

temperamenttinsa. Mä uuvun aika pienestä ja olen sen hyväksynyt ja näin on helpompi hyväksyä myös se lähimmäinen. Olen kokenut syvän masennuksen ja joutunut tutkiskelemaan omaa itseäni ja tämän jälkeen mun on ollut helppo hyväksyä myös toinen ihminen.

Varmaan joku ihmettelee jossain et kuinka sekin voi olla väsynyt muka.

Älä ap. viitsi tollasia miettiä. Aina et voi tietää toisen elämäntilannetta vaikka kuinka luulisit tietäväsi. Täällä sitten läkytetään ja tuodaan omaa erinomaisuutta esille. Sä olet ap. väsyttävä.

eli olisi tärkeää että olisi joku harrastus joka antaa voimia arkeen. Toki se voi olla liikuntaa tai vaikka lukemista mutta joku juttu josta saa energiaa. Mä olen huomannut että mulle riittää puolikin tuntia päivässä kun saan häärätä pihatöissä niin johan olen energinen. Jos on sateinen päivä eikä pääse tuonne pihalle niin ei mikään innosta eikä oikeen mitään jaksa tehdä.



Myös taloudelliset huolet saattavat viedä kaiken energian kun ei voi olla huoletta vaan joutuu murehtimaan perheen pärjäämistä.



Ja tietty noi kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen.

jatkuvat riidat miehen kanssa tekevät elämästä rankkaa..:((

Olen huomannut, että elämä vaan on rankempaa silloin kun syö huonosti tai epäterveellisesti. On äkäinen, väsynyt ja yksinkertaisesti vain huono olo. Sitten kun syö hyvin ja säännöllisesti, on energisempi ja paremmalla tuulella.

olevan häikkää. Ihmettelevät vaan kun väsyttää ja ei tee mieli mitään.

Ja se jos mikä vie voimia. Samoin kuin suorituspaineet jota naisille ladotaan. Työt myös kuormittavat eri lailla. Luova työ/fyysisesti raskas työ/ hoiva-ala- kaikki kuormittaa ja niistä toipuu ihan eri tavoin. Myös työsopimuksen luonne vaikuttaa; pätkätyö ja sen tuoma epävarmuus on ihan eri planeetalta kuin vakkari säännöllinen työ.



Ap; n elämänkokemus on varmasti aika suppea, koska hyvin usein naiset uupuvat yli sietokyvyn, mutta sinnittelevät vaan- ja näyttävät ulospäin kulissia että kaikki on ok- eikä siinä ole mitään hienoa polttaa itseään molemmista päistä.



Ap; llekin hyvä elämänkoulu olisi armollisuus muita kohtaan. Se mikä sulla just on loistavasti- ole KIITOLLINEN siitä sillä se ei ole itsestäänselvää. On niiiiiin paljon asioita jotka voivat mennä toisin, pieleen, yli voimavarojen.yli elämänhallinnan. Kaikki taaplaavat taitojensa ja voimiensa mukaan. Parhaansa yrittävät ne "laiskatkin".

ei jaksa helppoa arkeakaan.

Siksi tuntuu hullulta nykyään, että elämä on helppoa kun on koneita ja aikaa vaikka kuinka paljon. Silti naiset narisevat jatkuvasti omaa kasvuaan ja tyytymättömyyttään ja väsymystään jne...

Elämä menee hukkaan valittaessa kun ei muisteta elää sitä elämää.



Kun on tarpeeksi oikeaa tekemistä, mikä rasittaa ihmistä oikeasti, ei ole niitä turhia murheitakaan.

joskus kun meinaan valittaa että on rankkaa, ajattelen isomummoani joka käveli Karjalasta Suomen poikki paimentaen lehmälaumaa vauva selässään. Karjalaan jäi 100 hehtaaria maata ja talo ja mukaan ei ehditty 15 minuutissa ottaa kuin ne koira, lehmät ja hevonen ja 12 alaikäistä lasta. Pari vanhinta lasta olikin kaatunut jo sodassa ja 1 vielä rintamalla. Luulisin että hänellä oli rankkaa....



Minusta ihmiset marisee nykyään tosi turhasta.

nytkö sekin on jo määritelty, että kuka saa uupua ja mistä syystä...



Minä ymmärrän ystävääsi, ehkä olen jopa se. Minulla on yksi lapsi, joka on päiväkodissa ja teen lyhennettyä työviikkoa. Lisäksi meillä asuu isovanhemmat naapurissa, jotka auttavat aina tarvittaessa ja mieskin tekee oman osuutensa. Meillä ei ole rahahuolia, olemme terveitä ja lapsi on aina ollut hyväuninen eikä mitenkään erityisen hankala muutenkaan.



Mutta usko tai älä, mä olen usein aika uupunut ja koen työelämän ja perheen yhdistämisen raskaaksi, mutta se voi todellakin johtua siitä, että olen todella mukavuudenhaluinen ja laiska :-). Enkä edes häpeä sitä.

Olen sitä mieltä, että kaikilla pitäisi olla joskus kolmekymppinä ihmisen psykologian kertauskurssi. Käytäis vaikka läpi joitain tapauksia, että mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin toimii. Olen varma, että sellainen parantaisi oikeasti hyvinvointia työpaikoilla ja perheessä ja ihan kaikialla. Ihmisen jaksamiseen vaikuttaa niin myriadit asiat. Monesti ne asiat on sellaisia, joita ihminen ei edes tiedosta ja joille hän ei ihan oikeasti VOI mitään.

Paitsi että olen lasten kanssa kotona. Vaikka olen ihan terve, nukun 8 tuntia, lenkkeilen ja syön hyvin olen aina ihan poikki. Tuntuu että olen joka päivä aivan sietokykyni äärirajoilla. Töihin palaamista en uskalla edes ajatella. Teen fyysisesti raskasta työtä, sitten vielä illalla kotityöt päälle. No, kuolema korjaa varmaan sitten... Kaikkein hankalinta on se että miehenikään ei ole mikään energiapakkaus, pääsen yleensä helpommalla kun teen itse, kuin että pyytäisin/pakottaisin/kerjäisin miehen auttamaan.

Joillakin turvallisuudentunne on heikko, ja kaikki hallitsematon ja äkillinen horjuttaa heidän turvallisuudentunnettaan - jopa pienten arjen uhkien ennakointi vie heiltä paljo nenergiaa, samoin sosiaaliset kontaktit. Lapsuuden perheen olosuhteet vaikuttavat tähän niin suuresti, että vielä aikuisena tämä perusasenne ja suhtautumistapa elämään ja asioihin vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja toimintatapoihin. Jos pystyy luottamaan, ei huolestu yhtä herkästi niin energiatasokin ja toimintakyky pysyvät parempina. Siksi joku toinen väsyy vähemmästä kuin sinä. Ihmisillä on erilaiset resurssit käytettävissään.

meidän paras ystäväpariskunta ovat lapsettomia,eivät harrasta,käyvät töissä 8h ei stressaavaa työtä jos näin voi nykyaikana sanoa ja he ovat ihan uupuneita,kuulemma tämä normaali elämä vaan kuluttaa kovasti.

Meillä on 3 vilkasta poikaa,yksi on erityislapsi,mies tekee kahta työtä,minä olen kotona ja teen keikkaa--lapsilla on harrastuksia vaikka kuinka,yhdellä on murroiskä toisella uhma,oma isäni on sairas ja vaatii paljon auttamista yms. ja en mä voi sanoa,että olen väsynyt--tietty välillä,muttei kroonisesti! ehkä mä sitten romahdan kerralla

joskus tosin matala. Miten jonkun kynnys voisi olla lyhyt? Ei ihme että ap ei tajua kavereitaankaan jos ajattelun taso on tuo. Jos olisin ystäväsi, minulla olisi varmaan hermot korkealla (vai mitenkähän ap:n kielessä asia ilmaistaisiin?).