Voiko olla joskus hyvä asia, että itse irtisanoutuu?

Kun saa muualta paremman paikan. Tai jos tosiaan ilman tulojeakin on parempi kuin tuolla töissä.

Sun kohdalla kuulostaa kyllä siltä, että kannattaa hakea ensin se uusi paikka.

Meillä on samanlaista pomon taholta ja lisäksi etätyöt mahdollistavat, että työpari tekee pitkin päivää mitä lie omia juttuja ja saikutta osan päivää viikottain. Kukaan ei voi todeta, onko oikeasti jotain milloin-mitäkin-vaivaa ja tämähän tietää taas sitä, että minä joudun sitten tekemään enemmän, jotta työt tulee ajallaan tehdyiksi.

Kyllä olen meinannut monta kertaa lähteä, mutta epävermuus uudesta työpaikasta on toistaiseksi estänyt lähtemästä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlaista pomon taholta ja lisäksi etätyöt mahdollistavat, että työpari tekee pitkin päivää mitä lie omia juttuja ja saikutta osan päivää viikottain. Kukaan ei voi todeta, onko oikeasti jotain milloin-mitäkin-vaivaa ja tämähän tietää taas sitä, että minä joudun sitten tekemään enemmän, jotta työt tulee ajallaan tehdyiksi.

Kyllä olen meinannut monta kertaa lähteä, mutta epävermuus uudesta työpaikasta on toistaiseksi estänyt lähtemästä.

Työelämän ihanuuksia.

No eipä se esimiehen hommakaan ole mitenkään helppoa varmaan.

Minä irtisanouduin  keväällä yli kahden vuoden kaltoinkohtelun ja kiusaamisen jälkeen ja ehkä vähän tai paljon liian myöhään. En ilmoittautunut työttömäksi, oli sen verran hyvä traloustilanne että olen pärjännyt omillani. Karenssi olisi tullut jos olisin ilmoittautunut, mikä on mielestäni väärin jos muut sairastuttavat ja saavat toisen palamaan ihan loppuun ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

En ole katunut, ihana olla vapaa ja poissa koko te-systeemistä. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin että jos säästöjä tms ei ole niin ei ole helppo lähteä tyhjän päälle. Silti, oma terveys, myös mielenterveys on niin tärkeä asia että kannattaa miettiä. Mene työterveyteen, saat varmasti tukea ja luultavasti pääset psykologin juttusille.

Voimia ja kaikkea hyvää <3

Olen irtisanoutunut monta kertaa, mutta jokaisella kerralla olen ensin etsinyt uuden paikan ja käynyt allekirjoittamassa uuden työsopimuksen. Vasta sitten on ollut turvallista irtisanoutua vanhasta.

Syitä irtisanoutumisilleni:

- Liian alhainen palkka ja huonot työsuhde-edut

- Organisaatiomuutos, joka heikensi työilmapiiriä, ja tällä kertaa en ollut ainoa joka irtisanoutui; meitä lähti kymmeniä täysin omilla ilmoituksillaan, osa jopa samana päivänä kanssani, ja firma käytännössä tuhoutui

- Liian suppea rooli, halusin laajentaa osaamistani eikä se onnistunut silloisessa työpaikassani (ei ollut sellaisia osaajia jotka olisivat voineet tukea kehittymistäni, eikä sen myötä sellaisia työtehtäviä jotka olisivat palvelleet visiotani)

- Tiimi, jossa puhuttiin kuukaudesta toiseen samoista ongelmista, joille ei ikinä osattu tehdä mitään, ja viimeisenä niittinä erään kollegan minulle muiden kuullen laukoma ilkeä kommentti, jonka kuultuani laitoin välittömästi yhteydenoton toiseen firmaan, joka vastasi yhteydenottooni työtarjouksella; lähtö oli nopea, en kestänyt kyvyttömyyttä ratkaista ongelmia, ja ilkeily oli se viimeinen pisara. Kyselivät tähän työpaikkaan myöhemmin takaisin, mutta en vastannut heille mitään

- Viimeisin irtisanoutumiseni johtui siitä, että sain alusta alkaen aivan eri hommia kuin mistä olimme sopineet työhaastattelussa, ja kun asiaa ei saatu korjattua niin päätin nostaa kytkintä.

Nykyisessä työpaikassakin on ollut erinäisiä ongelmia, mutta toisin kuin edellisissä työpaikoissani, täällä niitä on saatu korjattua. Kerran minua ahdisti työtilanteeni niin pahasti että aloin jo katsoa uutta työtä, kunnes pomo tuli kyselemään fiiliksiäni, puhuttiin asiat auki ja etsittiin ratkaisut ongelmiin. Ongelmilta ei voi välttyä missään työpaikassa, mutta niin kauan kun niitä saadaan tässä nykyisessä paikassa ratkaistua, pidän tästä työstä kynsin hampain kiinni. Tiedän olevani omalla alallani kova tekijä, joka löytäisi uuden työpaikan tarvittaessa nopeasti, mutta useamman eri työnantajan palveluksessa olleena tiedän kuitenkin ettei ruoho ole aina kovinkaan vihreää aidan toisella puolella. Niille, joilla on töissä paha olla, ja hyvät mahdollisuudet löytää uusi työ muualta, annan sellaisen vinkin että älkää jahkailko irtisanoutumisen kanssa. Panostakaa työnhakuun, etsikää sellainen paikka joka vaikuttaa paremmalta, ja hakekaa sinne töihin. Jos se osoittautuu myöhemmin virheeksi, voi sitten myöhemmin etsiä jälleen uuden työn. Ja kun lopulta kolahtaa, voi lopulta heittää ankkurin ja lopettaa seilailun paikasta toiseen. Aidosti kovien tekijöiden ja hyvien tyyppien ei edes tarvitse aina selitellä lyhyeksi jääneitä työsuhteita cv:ssään, minultakin on niistä aika harvoin kysytty mitään ja silloin kun on, niin rehellinen selostus tilanteesta on kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Minä irtisanouduin  keväällä yli kahden vuoden kaltoinkohtelun ja kiusaamisen jälkeen ja ehkä vähän tai paljon liian myöhään. En ilmoittautunut työttömäksi, oli sen verran hyvä traloustilanne että olen pärjännyt omillani. Karenssi olisi tullut jos olisin ilmoittautunut, mikä on mielestäni väärin jos muut sairastuttavat ja saavat toisen palamaan ihan loppuun ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

En ole katunut, ihana olla vapaa ja poissa koko te-systeemistä. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin että jos säästöjä tms ei ole niin ei ole helppo lähteä tyhjän päälle. Silti, oma terveys, myös mielenterveys on niin tärkeä asia että kannattaa miettiä. Mene työterveyteen, saat varmasti tukea ja luultavasti pääset psykologin juttusille.

Voimia ja kaikkea hyvää <3

Kiitos sanoistasi. Olen vanhemmiten tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt vaan siihen että "jaksaa jaksaa", loputtomiin sinnittelyä. Vielä en koe tarvetta psykologille mutta tottahan on hyvä idea ja aion tarvittaessa käyttää. Intuitio kertoo vaan jotain, mitä ei aina haluaisi tietää. Toisaalta uskon kyllä, että asiat tuppaavat järjestymään.

Olen aina irtisanoutunut itse. Olen löytänyt uuden työpaikan tai lähtenyt opiskelemaan.