Lue keskustelun säännöt.
Pyysin mieheltä, että unohdetaan minun nukkumisvuoroni tulevaisuudessa.
20.11.2010 |
Olemme sopineet, että viikonloppuisin toinen saa nukkua toisena aamuna pitkään ja toinen toisena. Tänään oli minun vuoroni ja koin lopullisesti, että en jaksa enää vaan päätin luovuttaa. Niin hyvää kuin kunnon nukkuminen tekisikin, tämä ei ole sen arvoista.
Olen kateellinen kaikille teille, joilla on puolisona hyvä ja vastuuntuntoinen mies ja isä.
Kommentit (20)
ja olen saanut koko aikana nukkua pitkään alle 10 aamuna. Meilläkin sovittiin, mutta mies unohti sen saman tien. Enkä jaksanut vaatia, vaan pääsen helpommalla ja vähemmällä tappelulla kun itse nousen joka aamu lapsen kanssa.
Tiedän tunteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en erikseen ala aiheesta huomautella, ei mies nouse itse lasten kanssa. Sitten mahdollisesti joku aamu nousee ja saan taas odottaa kunnes itse taas huomautan. Ja siis voi olla viikkoja välissä, etten asiasta mainitse. Olen sentään saanut sovittua, että hän imuroi, mutta senkin hän tekee kuin "palveluksena" minulle. Jos minä imuroin, hän minulle palveluksena katsoo lapsia.. Ja suora puhe ei auta. Tavallaan hän selvästi tietää olevansa väärässä, muttei kuitenkaan sisäistä juttua! Milläs enää aikuiselle opettaa empatiakykyä. Ehkä juuri siksi olen lastenkasvatuksessa panostanut tähän taitoon.
- päästi ensimmäiseksi aamulla lapset herättämään minut
- herätti itse minut kolme kertaa, lopulta minun piti nousta ylös auttamaan
(Kärsin vakavista uniongelmista enkä pysty nukahtamaan herättyäni ja mies tietää tämän)
- ei laittanut vauvaa päiväunille ajallaan -> vauva ei yliväsyneenä suostu enää nukkumaan vaan karjuu pää punaisena ja koko loppupäivä menee sekaisin
- sekoitti sovitun päiväjärjestyksen (Piti olla: aamupala, leikkiä/päikkärit, koko perheen lounas, kaupungille asioille, rentoa oleskelua, mutta sen sijaan olikin: aamupala, lapsille karkkia kunnes ovat sokerihumalassa, vauva päikkäreille myöhässä/isommille lounas liian aikaisin -> riitelyä kun ei ruoka maistu ja vauvan herätys, suursiivous miehen mokan takia, ei ehditä kaupungille, mies saunailtaan (mennessään herätti vauvan toisilta päikkäreiltä), minä yksin kiireessä ostoksille lasten kanssa, raskas ilta surkean päivän päätteeksi yksin)
- herätti metelöinnillään vauvan molemmilta päiväunilta
- "ei tajunnut", että jos lapselta tulee pissavahinko sänkyyn, petivaatteet pitäisi heti kerätä pois ja että kun kuuden tunnin jälkeen sanoo lapsille että kertokaa äidille siitä kosteudesta sängyssä, ei lopputuloksena ole onnellinen perhe ja levännyt äiti ja että kun suursiivouksen JÄLKEEN tulee kysymään olisiko voinut auttaa, ei vastassa ole haltioitunutta kiitosta ja miehen ihailua, vaan vittuuntunut ja väsynyt ämmä.
Kaiken tämän jälkeen mies ihmettelee silmät pyöreinä miten kiittämätön olen kun sain kerran nukkuakin tänään ja miten mikään ei kelpaa vaikka hän kaikkensa yrittää. Ehkä yrittääkin, mutta tuo hänen "kaikkensa" on vaan niin helvetin vähän että minulla pää sekoaa ja en pysty ajattelemaan muuta kuin eroa ja sitä miten ihanaa olisi asua ilman miestä.
Kiitos että sain purkaa, olen niin kurkkuani myöten täynnä tuota miestä! Voisin sanoa, että hän on kuin neljäs lapseni, mutta se olisi loukkaus niitä oikeita lapsia kohtaan...
ap
Mulla mies kiukkuaa ja vetää just nyt kaljaa ja laskettu aika meni jo tovi sitten. Ei taida olla kovin vakavissaan tulossa synnytykseen mukaan. Toki en välttämättä juuri ensi yönä synnytä, mutta kuka sen tietää...
Mulla mies kiukkuaa ja vetää just nyt kaljaa ja laskettu aika meni jo tovi sitten. Ei taida olla kovin vakavissaan tulossa synnytykseen mukaan. Toki en välttämättä juuri ensi yönä synnytä, mutta kuka sen tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen saanut koko aikana nukkua pitkään alle 10 aamuna. Meilläkin sovittiin, mutta mies unohti sen saman tien. Enkä jaksanut vaatia, vaan pääsen helpommalla ja vähemmällä tappelulla kun itse nousen joka aamu lapsen kanssa.
Tiedän tunteen :)
.
Mies jää lapsen kanssa kohta kotiin, kun menen töihin. Lapsi on aika tasan 2-vuotias. Kohta mies vastaa kaikista aamuista. Sipearia tulee opettamaan niin että huhhuijaa.
Kosto ei elä - mutta melkein!!!
Mies on viimeisten 2 vuoden aikana noussut lapsen kanssa about 10 x. Oli vknloppu tai arki. Well - maailma muuttuu kohta.
minulla on aivan samanlainen mies. Olen myös itse uniongelmainen ja olen totaalisen täynnä niitä aamuja, jolloin saan nukkua pitkään. Käytännössä tuo menee niin, että mies alkaa "siivoamaan" eli tyhjentää/täyttää tiskikonetta niin kovaäänisesti, että minä herään. Lisäksi saattaa tulla "ilmoittamaan" minulle, että lähtee lapsen kanssa kauppaan. Tai tulee kysymään minulta, että haluanko aamiaista/kahvia. Ööh... miksi minulta pitää tulla jotain kysymään/ilmoittamaan tai pitää kolistella, jos tarkoitus olisi, että minä NUKUN? Lähtisivät kauppaan, kyllä minä herätessäni sen huomaan ja jos ihmettelen, niin osaan soittaa ja kysyä missä ovat.
Monen mielestä tämä "valitus" on turhaa, meidän pitäis olla tyytyväisiä jos miehet heti aamutuimaan haluavat lapsia ylipäätänsä vahtia. Mutta, jos on itse valvonut neljään asti aamuyöllä unilääkityksestä huolimatta, niin aamulla kyllä vituttaa. Etenkin, kun koko vuosi on tullut nukuttua huonosti, milloin yösyötöistä tai uniongelmista johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa muistella, mihin aikanaan miehissänne rakastuitte? Tuntuuko, ettei niitä piirteitä enää ole?
Musta äskettäin tässä tuntui et mieheni on ihan onneton ja etten enää jaksa aina vaan yrittää ja yrittää. Päivästä toiseen ärsyynnyin enemmän ja enemmän listatessani sen mökötyksiä, tuhahteluita ja tekemättä jättämisiä. Ongelmista ei oikee saatu puhuttua kun se on hänelle niin vaikeeta, ottaa kaiken vaan nalkutuksena ja valituksena ja ahdistuu ja vetäytyy kuoreen.
Eräänä iltana yhtäkkiä arvaamatta avautui mulle ja kertoi ymmärtävänsä, mitä tekee väärin, haluavansa muuttua ja kamppailevansa itsensä kanssa joka päivä koska on niin paha olla kun tiedostaa olevansa kelvoton (mitä ei ihan kuitenkaan ole!)
Mulle antoi suunnattomasti toivoa se, että hän kerrankin myönsi toimivansa väärin mua kohtaan. Mun mies käy läpi rankkoja juttuja tällä hetkellä, ja mä aloin nähdä käytöksen ihan uudella tavalla. Musta tuntuu että vaikeet ajat vahvistaa meidän kumppanuutta, ja sinä päivänä kun taas jaksaa olla se aikaansaava, reipas ja paras isä ja puoliso meidän perheelle, kiitän onnellisena siitä, etten pistänyt miestä menemään huonona aikana.
ja hän heräsi 20min. sitten saunaillan jäljiltä. Tunnelma on hilpeä ja lämmin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään oli miehen nukkumisvuoro
ja hän heräsi 20min. sitten saunaillan jäljiltä. Tunnelma on hilpeä ja lämmin...ap
Meillä meno samanlaista ja vaan yksi lapsi. Nää onvaan asioita joita miehet ei ymmärrä!
Halaus sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan itse olla aika väsynyt tähän joka aamu ensimmäisenä nousemiseen ja lapsi vasta 3,5v. ja toinen tulossa, että vielä tässä saa nousta... mies saa aivan rauhassa nukkua noin tunnin pidempään viikonloppuisin ja ennen kaikkea nousta aivan rauhassa. Vihaan sitä, kun aamulla vastassa on mariseva ja kiukkuinen uhmaikäinen ja itsellä simät sikkurassa...:-(
Sen sijaan vietin kivan päivän lasten kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Tämä vain vahvistaa näkemystäni siitä, miten paljon paremmin meillä menisi, jos mies ei asuisi kanssamme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin arvostus omaa miestäni kohtaan nousi kovasti, kiitos teille. Olenkin nipottanut kiltille miehelleni aivan naurettavista asioista :(
Minunkin arvostus omaa miestäni kohtaan nousi kovasti, kiitos teille. Olenkin nipottanut kiltille miehelleni aivan naurettavista asioista :(
Minä saan yleensä viikonloppuisin nukkua pitkään, koska arkena lapset tulevat aina herättämään minut aamulla ja tietenkin yöllä jos on jokin hätä...
Minunkin arvostus omaa miestäni kohtaan nousi kovasti, kiitos teille. Olenkin nipottanut kiltille miehelleni aivan naurettavista asioista :(
Mullekin tuli tunne, että nipotan ja nalkutan miehelleni aivan älyttömistä asioista. Hän kuitenkin on molempien lasten kohdalla herännäyt joka toinen yö lasten kanssa, antaa mun nukkua jos nukuttaa, tekee kotitöitä ja viettää lasten kanssa varmaan enemmän aika kuin minä.
Nyt vanhimman ollessa jo teini-ikäinen, niin yhdessä rintamassa ollaan. Voinen vaan kuvitella kuinka raskasta on kasvattaa "yksin" teini-ikäistä, kun se näin kaksinkin on välillä todella rankkaa ja haastavaa
on jotenkin niin mukavaa olla ainoa oikeasti aikuinen talossa. Ja mihin miestä tarvitsen, minä en mihinkään, mutta lapsille on minusta hyvä, että vanhemmat saman katon alla, kun suht sovussa kuitenkin ollaan.
-se, joka kirjoitti 3,5-vuotiaasta ja vauvasta
mä hoidan lapset ja viikonloppuisin noustaan yleensä yhtä aikaa. Välillä mä nousen aiemmin kun olen muutenkin aamuvirkku, mutta aika useesti noustaan koko porukka yhtä aikaa. Älkää tehkö tuollaisia sopimuksia joita ei kuitenkaan kukaan pysty pitämään.. Se on vaan elettävä lasten rytmin mukaan. Mä en ole moneen vuoteen nukkunu yhtenäkään aamuna pitkään eikä se mua haittaa. Meen aikasin nukkuunkin, samaa suosittelen itse kullekin kellä on pieniä lapsia..
mä hoidan lapset ja viikonloppuisin noustaan yleensä yhtä aikaa. Välillä mä nousen aiemmin kun olen muutenkin aamuvirkku, mutta aika useesti noustaan koko porukka yhtä aikaa. Älkää tehkö tuollaisia sopimuksia joita ei kuitenkaan kukaan pysty pitämään.. Se on vaan elettävä lasten rytmin mukaan. Mä en ole moneen vuoteen nukkunu yhtenäkään aamuna pitkään eikä se mua haittaa. Meen aikasin nukkuunkin, samaa suosittelen itse kullekin kellä on pieniä lapsia..
samaan aikaan, niin ihan yhtälailla tekin silloin olette tehneet sopimuksen! Tilanne tässä oli kai se, että mies ei automaattisesti nouse aikaisemmin/samaan aikaan/tee yhtään mitään, vaan siitä nimenomaan pitää sopia etukäteen eikä valitettavasti kaikilla silloinkaan onnistu, kun mies on itsekäs kusipää.
-kiittää ja kumartaa