Haikea ja jopa surullinen mieli

Niin, vaikka olenkin nyt naimissa (=onnellisesti) eli siitä ei johdu tämä....niin haikailen edelleen entistä elämääni,joka "katkesi",kun entinen mieheni jätti minut ja lapsemme. 3.vuotias oli pienempi,ja esikoiseni oli 8v,kun silloinen kihlattu lähti, siitä nyt aikaa jo 1v3kk. Jouduin tekemään abortinkin tuolloin kun mies lähti,harrastimme seksiä edelleen ja tulin raskaaksi, halusin pitää lapsemme,mieheni vaati aborttia,joten tein sen. Odotin häntä 1v kotiin takaisin,rukoilin ja toivoin. Mutta ei, hän ei muuttanut takasin. Jäin yksin,ja masennuin,otin vastaan kaiken avun,mutta ei se riittänyt; lapset otettiin minulta pois, ja vietiin sijaisperheeseen.

Nyt masentaa,lapset oli koko elämäni minulle,heitä rakastan niin,että sydäntä särkee olla erossa heistä joka päivä... :,( tapaamisiakaan ei ole säännöllisesti ollut, ja nyt ollut heistä erossa jo yli puolivuotta yhtä menoa. hirveää!