Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsesta tulee 18-vuotias eikä hän kerro mistään mitään
27.09.2023 |
Jos käy jossain, niin en koskaan juuri tiedä missä.
Ei puhu juuri mitään, hermostuu kun kyselee.
Usein huonolla tuulella, vaikka periaatteessa luulisi että asiat hyvin.
Kommentit (8)
Ole onnellinen, jos hän sentään asuu kotona ja näet häntä (ainakin lähes) joka päivä. Mun lapsi muutti 400 km päähän 2 vk sen jälkeen, kun täytti 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vasta rankkaa on, kun lapsi on 50-vuotias eikä vieläkään kerro mistään mitään. Äidin oma pieni lapsi, tui tui.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, jos hän sentään asuu kotona ja näet häntä (ainakin lähes) joka päivä. Mun lapsi muutti 400 km päähän 2 vk sen jälkeen, kun täytti 18.
Pitääkö yhteyttä, käykö kotona, kertooko asioistaan?
Olen tottakai onnellinen, mutta yleensä kun ei kerro mitään niin sitten mitä vaan ikävääkin voi posahtaa yhtäkkiä eteen.
Onko ennen kertonu? Meillä esikoinen ei kertonu aina minne menee kun oli alaikäinen. Nykyään kertoilee asioitaan, on 25v.
16 vuotias kertoo missä kulkee ja minne menee.
8 vuotias on sellainen suupaltti, että ihme, jos ei soittele joka käänteessä ja kerro, missä menee.
Kaikki poikia 😀
Ootko liikaa hänessä kiinni? Tai ehkä hänellä on rakkaushuolia (tai iloja) ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, jos hän sentään asuu kotona ja näet häntä (ainakin lähes) joka päivä. Mun lapsi muutti 400 km päähän 2 vk sen jälkeen, kun täytti 18.
Pitääkö yhteyttä, käykö kotona, kertooko asioistaan?
Olen tottakai onnellinen, mutta yleensä kun ei kerro mitään niin sitten mitä vaan ikävääkin voi posahtaa yhtäkkiä eteen.
Käy kotona harvakseltaan, ehkä parin kuukauden välein yhden viikonlopun (useammin ei pääse). Syyskuun alkupuolella oli viikonlopun ja syyslomalla taitaa tulla seuraavan kerran ja sitten jouluksi. Kesän sentään oli kotipaikkakunnalla.
Usein menee reilusti viikkokin, ettei vaihdeta edes paria pikaista viestiä ja tällöinkin on yleensä ihan oikeaa asiaa. Ei soitella kuin harvoin, eli vain silloin, jos asia ei viestillä selviä tai on enemmän puhuttavaa asian tiimoilta eikä jaksa naputtaa.
Ei ole ikinä ollut sellainen rupatteleva tyyppi tää mun tytär.
-2
Lopetin äidille asioistani puhumisen, kun hän kohteli minua kuin alakoululaista ja kertoi asioitani eteenpäin. En 17-vuotiaana ollut kypsä tai aikuinen, mutta mielestäni seurusteluni/ihastumiseni (näki naamasta, en siis kertonut mitään) eivät kuuluneet äitini lisäksi kaikille elossaoleville sukulaisille.
Niin muokkaan vielä että itsestä tuntuu kurjalta kun oma lapsi sulkeutuu mutta ei kai tässä mitään tehtävissä. Pojasta kyse joka ei ole niin puhelias luonne muutenkaan.