Kestätkö iäkkäämpänä huonommin unettomuutta?

Minulla taitaa olla päinvastoin. 

Kyllä joo, kolmikymppisenäkin vielä hyvin meni vaikkei olisi nukkunut ollenkaan. Nyt viisikymppisenä ihan hirveää. No, vaikka muka olisi nukkunutkin niin usein tuntuu kuin ei olisi levännyt ollenkaan.

Oi, naiset! Käykää gynellä. Usein uniongelmat liittyvät vaihdevuosiin ja estrogeenin puutteeseen. Miehillä testosteronin puute?

Päinvastoin.

Paremmin, mutta toisaalta myös harmistun pienemmistä asioista. Nettovaikutuksena sanoisin että suunnilleen yhtä kamalaa kuin ennenkin.

Päinvastoin, näin kun uni ns. "normaalisti" vähenee. Eli olen nukkumatta koska en ole väsynyt, tai koska herään pirteänä klo 4.

Nuorempana unen vähyyttä aiheutti ensin liian myöhäinen nukkumaanmeno heräämistä ajatellen, ja sen jälkeen lasten vuoksi herääminen ja riittämättömästä unesta johtuva univaje. En näin vanhempana kestäisi enää ollenkaan tuota että heräteltäisiin pitkin unijaksoani ja revittäisiin ylös palvelemaan toisia, mutta vähäunisuutta jaksan nyt paljon paremmin, kun ei oikeastaan väsytäkään.

Riippuu syystä. Öitä ei enää jaksa valvoa ryypiskellen ja juhlien kuten ennen

Vähän alle nelikymppisenä piti turvautua lääkkeisiin kun ei muuten saanut unta. Aina ollut vaikeuksia nukahtamisen kanssa mutta nuorempana sitä jaksoi vähälläkin nukkumisella. Tällä tarkoitan että usein en nukkunut koko yönä. Tai että nukuin vain muutaman tunnin. Olen elänyt suurimman osan elämästäni univajeessa.