Onko teillä läheisiä tai ystäviä, jotka ei koskaan kysele teidän kivoista suunnistelmista mitään? Tai ei edes kommentoi niitä?
Alkaa jotenkin suututtaa. Kysellään kuulumisia, mutta sitten kun kerron niin lisäkysellään vain niistä tavallisista tai vähemmän kivoista asioista ja ne kivat kuulumiset vaan sivuutetaan?
Juttelisin mielelläni tulevasta harrastukseen liittyvästä matkasta mikä suuntautuu mantereelle jonka olen aina halunnut nähdä. Juttelisin mielellään tulevasta remontista kun olen innoissani sitä suunnitellut. Ja olisi kiva kertoa kun lapsi on menestynyt omassa harrastuksessaan hyvin ja toinen lapsi löytänyt ensimmäisen seurustelukumppanin.
Niin ei. Nämä maininnat sivuutetaan täysin ja keskitytään siihen mikä on huonosti tai ainakin kehitystä kaipaavaa. Tuntuu kurjalta.
Kommentit (7)
Mä ottaisin loukkauksena, jos ystävät ja tuttuvat kyselisivät. Kerron sen, mitä haluan kertoa. Kuulustelultahan se tuntuisi, jos toinen alkaisi kysellä.
Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuulumisten vaihtaminen yhtään. En jaksa kertoa omista suunnitelmistani enkä innostua muiden. Paljon mieluummin keskustelen vaikkapa taiteesta, tieteestä, filosofiasta tai muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin loukkauksena, jos ystävät ja tuttuvat kyselisivät. Kerron sen, mitä haluan kertoa. Kuulustelultahan se tuntuisi, jos toinen alkaisi kysellä.
Sinulle siis "keskustelu" on sitä, että ensin puhuu toinen omat asiansa ja sitten sinä puhut omasi. Mihin unohtui välittäminen, kiinnostus, empatia?
Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut haluavat tietää kaikki toisen asiat ja suunnitelmat, jotkut taas eivät osaa puhua ja innostua muusta kuin itsestään. Osa on tältä väliltä. Kunpa jokainen löytäisi tuttavapiiriinsä sellaisia henkilöitä, jotka ovat toivotunlaisia näissä asioissa!
Joskus on niin, että ettei haluta udella. Ajatellaan, että kertoo itse, kun haluaa. Siis hienotunteisuutta. Joskus taas on opittu siihen, että vaikka kysyisi, vastausta ei saa. Joillakin on ajatus, varsinkin surullisten uutisten aikaan, puhua ihan mistä muusta tahansa, että sillä surijalla olisi jotain muutakin kuin se suuri suru ajatuksissaan, keventää sitä tapaamishetkeä. Sinun on nyt vain itse otettava puheeksi ne asiat, joita haluat. Reippaasti ja uudelleen asiaan palaten. Voit myös sanoa jotain tähän tyyliin: "Haluaisin kuulla mielipiteesi..." tai "Kuuntelisitko hetken.." Siis keskittyä ja pyytää toistakin keskittymään niihin sinulle tärkeisiin asioihin. Ja jos ei toistuvasti onnistu, haet tietenkin uudet ystävät.
On, ja yleensä se johtaa siihen että alkaa kateellinen veetuilu ja ne asiat käännetään yleiseksi vitsiksi. Olen oppinut olemaan kertomatta juuri mitään.
Ja kyllä, kaveripiirin vaihto on vahvasti mielessä.
Eivät kysele negatiivisistakaan, haluavat vain puhua omista asioistaan.