Ero ja uusi mies

siksi, että et ole itse muuttunut mihinkään, koska sinulla ei ole ollut aikaa eikä tyhjää tilaa muuttua. Näin ollet viet uuteen suhteeseen kaikki vanhat vikasi ja ongelmasi. Tämä uusi suhde toistaa saman kaavan kuin aikaisempikin.



Näin psykoanalyytikot sanovat.

Jokaisella eroprosessiin lähtevällä on mahdollisuus joko muutokseen tai vanhan toistoon. Eroprosessiin liittyvää toipumismatkaa onkin kuvattu kuin vuorelle kiipeämiseksi. Vaikka kiipeäminen on kivuliasta ja vaivalloista, matkan päässä siintää yleensä toipuminen ja eheytyminen. Joillakin vuorelle kiipeäminen kestää lyhyen aikaa ja toisilta se vie vuosia. Joskus vuori tuntuu niin isolta, että on helpompi jättää matkanteko kesken. Joku vilkaisee vuorta, mutta päättää hypätä nopeasti uuteen suhteeseen, koska kiipeäminen on liian tuskallista. Hänellä voi olla myös virheellinen käsitys siitä, että kunhan löydän sen oikean, niin kaikki muuttuu hyväksi ja voin itse jatkaa samaa tutuksi tullutta toimintamallia.



http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2010/02/1065932

sä teet itsellesi, omalle kehittymisellesi ja suhteellesi karhunpalveluksen. Onhan se ihanaa, että uusi mies vastaa kaikkeen siihen, mihin entinen ei. Mutta pakenemalla omaa yksinäisyyttä ja eron tuomaa kipua (kyllä sitä on/tulee, ihan alussa moni on shokkivaiheessa, mutta pahimmat vaiheet ovat muutaman kuukauden kuluttua erosta).

sä teet itsellesi, omalle kehittymisellesi ja suhteellesi karhunpalveluksen. Onhan se ihanaa, että uusi mies vastaa kaikkeen siihen, mihin entinen ei. Mutta pakenemalla omaa yksinäisyyttä ja eron tuomaa kipua (kyllä sitä on/tulee, ihan alussa moni on shokkivaiheessa, mutta pahimmat vaiheet ovat muutaman kuukauden kuluttua erosta).

juuri näin

Eikö ole oikeutta olla onnellinen tyhjien, rakkaudettomien vuosien jälkeen?



Minusta näissä keskusteluissa usein unohdetaan se, että jokainen ero on yksilöllinen prosessi ja se, missä roolissa erotessa on (jättäjä vai jätetty), vaikuttaa myös.



Löysin uuden rakkauden vain kaksi kuukautta eron jälkeen ja olen onnellisempi nyt (noin vuoden kuluttua erosta) kuin koskaan aikaisemmin. Eroa olin työstänyt kyllä jo etukäteen onnettoman avioliiton aikana. Ja minä olin se, joka haki avioeroa.

Jos jonkun löytää kenestä on kiinnostunut ja hyvälle tuntuu niin antaa palaa vaan..itselläni se tilanne etten löydä ketään ja tulen koko ajan vaan entistä valikoivammaksi( en todellakaan minkään ulkonäön suhteen, vaan koko ihmisen) että pelkään jääväni kokonaan yksin..=(

Tottakai eroon liittyy aina surua ja asioita, jotka täytyy käsitellä, mutta ei kai sen pitäisi estää elämästä?



Hassu ajatus, että pitäisi käpertyä eron käsittelyyn pariksi vuodeksi ja unohtaa muu elämä.

jotkut haluavat elää parisuhteessa, ok, mutta mistä syistä?

En tiedä, en ainakaan toivo, että olet se akka, joka jätti veljeni kesällä.



Koko perhe suree, lapset näkevät painajaisia ja pelkäävät, että kaikki jättävät heidät. Veljeni on masentunut ja tämä koskettaa meitä kaikkia, ei vain veljeä ja tämän kohta ex-vaimoa. Eropäätös tuli niin yllättäen veljelleni, ettei ole osannut käsitellä asiaa.



Kun veljen vaimo toimitti eropaperit veljelleni, asunto oli kuukaudessa myyty ja naisella siinä vaiheessa jo uusi mies. Tuntui todella loukkaavalta kaikkia kohtaan tuoda mies elämään niin nopeasti, varsinkin lasten elämään. Ja Facebook täynnä pusukuvia uuden miehen kanssa, vaikka ero veljeeni ei ollut selvä.



Ja ero oli aivan turha, klassinen "kasvoimme erilleen"-blaablaa. Parisuhdeterapeutilla käytiin jopa kerran.



Mieti, miltä muista tuntuu!!

Tottakai eroon liittyy aina surua ja asioita, jotka täytyy käsitellä, mutta ei kai sen pitäisi estää elämästä?

Hassu ajatus, että pitäisi käpertyä eron käsittelyyn pariksi vuodeksi ja unohtaa muu elämä.

terveisin eräs joka on ollut "käpertyneenä" jo 8 vuotta eikä vieläkään valmis tapaamaan mitään uutta miestä.

tämä sopii. Paljon todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin jo käyty lävitse edellä; uusi suhteesi kaatuu samoihin ongelmiin kuin edellinenkin.