Kommentteja kanssaihmisistä, joita et kehtaa sanoa ääneen
Onko palstalla muita, joille juolahtaa mieleen kommentoida ihmisiä kadulla, kaupassa tms. Itse syyllistyn tähän ja nämä kommentit on joskus aika oiikikkäitäkin liittyen ulkonäköön, ostoskoriin, seurassa oleviin ihmisiin. En tietenkään sano ääneen mitään, korkeintaan autossa istuessani voin jotain möläyttää. Tiedän, että olen paha ihminen mutta olenko ajatuksineni yksin?
Kommentit (29)
Lihavuudesta tai hömssyisestä ulloasusta, joo. Useinkin.
Ap: tarkennapa minkälaisia kommentteja annat
Sanotaan näin, että 99% ajatuksistani koskien kanssa ihmisiä, ei kestäisi päivänvaloa. En kylläkään möläyttele näitä mitenkään julkisesti ääneen.
Aloitetaan vaikka siitä, että en ole kiinnostunut oikein kenestäkään "ihan omana itsenään", vaan vain siinä tapauksessa, että näen kyseisestä henkilöstä olevan jotain hyötyä itselleni.
Kuivan näköistä laihuutta, huonoryhtisyyttä, kävelee jalkaterät sisäänpäin.
Toppatakki syyskuussa, saappaat kun ei ole talvi.
Vierailija kirjoitti:
Esim. Kato nyt tonkin läskin ostoskorin sisältöä. Suklaata, sipsejä ja muuta paskaa. Ei tosiaankaan olis varaa tollakaan.
AP
Nämä ajatukset ovat vain heijaste itsestäsi. Mitä pelkäät sanoa tai ajatella.
Kaikki persut, ihan kaikki, ovat v A j A aäl yisiä H u o r i A ja ju oppoja. Purra on sivistymätön ääliö. Naama nykyään niin punainen, toivottavasti napsahtaa suoni päässä.
Vierailija kirjoitti:
Toppatakki syyskuussa, saappaat kun ei ole talvi.
Heh, minä näin heinäkuussa kuivana lämpimänä aurinkoisena aamuna naisen jolla oli melkein polveen asti ulottuvat mustat saappaat, näytti todella oudolta. Ehkä hän oli joku ammattinainen palaamassa yökeikalta, miehethän tunnetusti pitää saappaista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki persut, ihan kaikki, ovat v A j A aäl yisiä H u o r i A ja ju oppoja. Purra on sivistymätön ääliö. Naama nykyään niin punainen, toivottavasti napsahtaa suoni päässä.
Siinäpä se on totuus, minulla ei ole lisättävää.
Autismin piirteeni ovat monin tavoin kuormittavia, mutta luoja että kiitän siitä ettei minulla toisaalta sen ansiosta ole juurikaan kiinnostusta muiden ihmisten asioihin! Riittää omat ja läheisten asiat, kaikki muu menee käytännössä ihan huomaamattani ohi :D
Hyi h e l v e t t i minkänäkönen naama!
Tarve arvostella vähenee, kun on päässyt tilaan, jossa on sinut itsensä kanssa, vanhat haavat ovat parantuneet ja itsetunto on hyvällä mallilla. Useimmat meistä arvostelevat muita ainakin joskus, mutta jos tarvetta on päivittäin, niin kehottaisin katsomaan peiliin. Että mitä siellä pitäisi tehdä, jotta olisi parempi olla.
Olisko voinut vähän enemmän meikkiä laittaa?
Yök.
Hyvä pylly.
Ei juma*auta
Sillä lailla.
Haista *aska
Painu *ittuun
Vähän voisi miettiä, mitä päälleen laittaa
Onkohan toi ihminen ihan terve päästään?
Tälläiset lausahdukset tulee mieleen sosiaalisissa kanssakäymisissä. En tietenkään sano niitä ääneen enkä usko ollenkaan, etteikö joku voisi ajatella noin minusta. Onneksi hekään eivät sano ääneen mitä ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Olisko voinut vähän enemmän meikkiä laittaa?
Yök.
Hyvä pylly.
Ei juma*auta
Sillä lailla.
Haista *aska
Painu *ittuun
Vähän voisi miettiä, mitä päälleen laittaa
Onkohan toi ihminen ihan terve päästään?Tälläiset lausahdukset tulee mieleen sosiaalisissa kanssakäymisissä. En tietenkään sano niitä ääneen enkä usko ollenkaan, etteikö joku voisi ajatella noin minusta. Onneksi hekään eivät sano ääneen mitä ajattelevat.
Ihan hirveitä kommentteja. Nyt sit mietin jatkossa vieläkin enemmän mitä musta ajatellaan. Ja joo, mustakin mulla on hyvä pylly ja rinnat. Kiitos siitä!
Ei yleensä kiinnosta muut ihmiset juurikaan. Siitä voin puolisolle mainta, jos olen nähnyt jonkun toppatakissa, kun itse kuljen shortseissa.
Täytyy sanoa, ettei koskaan päässä pyöri mitään negatiivista kommenttiraitaa kanssaihmisten ulkonäöstä. Ei sitten minkäänlaista. Enkä koe olevani mikään tavallista parempi ihminen - itse asiassa mutisen mielessäni "haista v*ttu" aika vähäisestäkin ärsytyksestä. Mutta ulkonäöstä, painosta, vaatteista, meikistä, jne - en koskaan. En ymmärrä miksi se edes kiinnostaisi minua niin paljon että alkaisin sitä pohtia ja kauhistella?
En välitä juurikaan ohikulkijoista. Enhän tiedä heistä mitään. Mutta sitä en kehtaa ääneen sanoa, mitä ajattelen ex-miehestäni. Halveksun häntä syvästi.
Mitähän muut ihmiset sitten teistä ajattelevat 😄
Miten te muita arvostelevat koette itsenne. Oletteko naamojen, vaatteiden, ryhtien, hiusten, meikkien ja ostosvalintojenne kanssa jotenkin muiden yläpuolella?
Tuollainen jatkuvasti "pahalla silmällä" muita katsova on mielestäni yksi vastenmielisimpiä ihmistyyppejä. Ja kyllä se teidän katseesta näkyy, mutta ilmeisesti ette edes yritä peittää inhotustanne alempiarvoiselta rumalta, lihavalta, huonoryhtiseltä tms. lajitoverilta, jos sattuu rumentamaan teidän päiväänne.
Aatteleppa niin et hymy palaa takaisin😊
Kassajonossakin, jossa monesti meinaa viikon patoutumat purkautua syyttömään kanssamatkustajaan...lohkasee jonkun kivan sanan jos toisenkin niin siinähän tulee hyvä mieli kaikille.
Saatoin itsekkin olla nuoruuden kasvuissa moinen torvelo että mieleen hiipi joku pöljä adjektiivi kun näki toisen tontun😁.
Huomaan nykyisin ajattelevani toisesta et kuinkahan mukava ihminen hänkin on ja teen luonneanalyysejä....osuu niin kohilleenkin usein.
On mulla se piirre myös et jos kovin sattuu nokkava näköpiiriini niin hyvin äkkiä tippautan alemmaks et äläpä yritä yhtään, en lähe siihen mukaan lainkaan et joku yrittäs eri kastiin ihmisyydessä, ehei.
Erinäköisiä oomma kaikki ja sen perusteella ei voi arvostella hyvyyttä/huonoutta.
et ole yksin