5 vuotias kiukuttelee kokoajan
5 vuotias tytär kiukuttelee aivan jatkuvasti. Jos on hyväntuulinen 30min, sitten jotain tapahtuu, vaikka tänä aamuna sukat meni jotenkin huonosti ja koko loppuaika pk:hen menoa naama mutrussa.
Alkaa pikkasen meneen hermo. On ollut aina temperamenttinen, mutta nyt kk/pari kk sisään välillä ihan mahdotonta ja jatkuvaa.
Onko muilla vinkkejä mikä on teillä toiminut?
Just kattelin että pitäisi jättää kiukuttelu huomioimatta ja ei syyllistää. Helposti kuitenkin tohon jälkimmäiseen sortuu kun on jatkuvaa, moni aamu alkaa samantien kiukuttelulla ja sama jatkuu illalla.
Kommentit (7)
Tämän lapsen kanssa olen todennut että puhuminen ei auta. Edelliselle auttoi, tämän kanssa ei.
Parempi olisi puhua itse kohta psykologille.
Vierailija 667 kirjoitti:
Tämän lapsen kanssa olen todennut että puhuminen ei auta. Edelliselle auttoi, tämän kanssa ei.
Parempi olisi puhua itse kohta psykologille.
Jos puhuminen ei auta, niin se on yleensä merkki siitä, että lapsi on nepsy. Kannattaa viedä lapsi tutkimuksiin.
Monet sanovat, että 5 vuoden kriisi on pahin. Välillä tuntuu, että lapsi heittäytyy hankalaksi tahallaan ja mikä tahansa voi saada aikaan jättiromahduksen.
Meillä kyllä keskustelu on se lääke. Ei se toimi nopeasti, mutta mikään kriisi ei ole auennut ennen kuin lapsi on saanut sanottua sen, mikä oikeasti harmittaa ja aikuinen on sen kuullut ja ottanut huomioon. Ja sitten kaikki on taas ok.
Niitä asioita on vain niin paljon. Esim. sukkien pitää mennä jalkaan tietyssä järjestyksessä, reppua pitää osata/saada kantaa samalla tavalla kuin eilen nähdyssä random kuvassa, lapsen kertoma vitsi pitäisi ymmärtää selittämättä jne jne...
Tuossa iässä alkaa turhauttaa ne samat asiat jotka vielä aikuisenakin maailmassa ottaa päähän. Lapsella vain on vielä niin idealistinen kuvitelma siitä, miten hyvin kaikki voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Tämän lapsen kanssa olen todennut että puhuminen ei auta. Edelliselle auttoi, tämän kanssa ei.
Parempi olisi puhua itse kohta psykologille.
Jos puhuminen ei auta, niin se on yleensä merkki siitä, että lapsi on nepsy. Kannattaa viedä lapsi tutkimuksiin.
Huoh, kiitos vinkistä, mutta aina kaiken takana ei ole jokin diagnoosi vaan lapset kuten me aikuisetkin ollaan erilaisia. Elämän aikana on tullut paljon vastaan aikuisia jotka ei osaa puhua asioista ja joiden kanssa puhuminen ei ratkaise ongelmia. Enemmän varsinkin vanhemmassa sukupolvessa, varmaan hekin ovat nepsyjä...
Murrosikä, kyllä se ehkä joskus menee ohi.