Miten päästä yli elämässä epäonnistumisesta?
Olen nyt 35-vuotias, eikä minulla ole mitään muuta kuin ulosottovelkaa. Lapsena koulussa kiusattiin, parikymppisenä tuli rillulteltua baarissa pikavippirahalla, kun koin olevani viimein hyväksytty. Join työpaikat, jäi vielä opintolainakin maksamatta. Nyt olen työtön, asun liian kalliissa asunnossa (halvempaa ei löydy) ja asun pienessä junttikylässä. Olen myös mt-ongelmainen. Lapsia en sentään ole saanut, vaikka nuorena makasin puolen kylän kanssa. Oli 20-30-vuotiaana varmaan joku mania päällä. Nyt on vanhempana alkanut älytön morkkis ja ahdistus nuoruuden töppäilyjen suhteen. Olo on ihan toivoton. Olen niin kertakaikkisen luuseri mitä voi vaan olla. Miesystävä sentään löytyy, joka hänkin on luuseri. Onko muita palstalaisia, joilla samoja ongelmia vai elääkö kaikki unelmaelämäänsä?
Kommentit (8)
Kannattaa muuttaa, hommata parempi mies ja lähteä opiskelemaan.
Joo, kaikki muut elävät ongelmatonta, ihanaa kiiltokuvaelämää.
Mt-ongelma kannattaa hoidattaa pois. Ja kysyä itseltään, mitä oikeasti haluat elämältä. Onko sulla päämääriä, joiden eteen tehdä töitä. Itsetunto nousee eikä olo tunnu toivottomalta, kun saavutat jotain mitä olet kovasti halunnut. Menneeseen ei kannata jäädä makaamaan, vaikka siitä on hyvä ottaa opikseen.
Nyt otat hommaa haltuun niin muutaman vuoden päästä kiität tämänhetkistä sinua. 35 vuotias on vielä ihan lapsi 65 v näkökulmasta.
Olet vielä nuori, ehdit vielä kaiken mistä haaveilet. Ja mua lohduttaa se mitä Billie Elilish sanoi yhdessä haastattelussa. On ihan sama mitä nyt teet, hyvää tai pahaa, parin sadan vuoden päästä sitä ei muista enää kukaan.
Hanki apua elämääsi, ihan tk:sta voit aloittaa, ohjaavat sinyt psykiatrian puolelle. Selviteltyäsi elämääsi ammattilaisen kanssa voit löytää uuden tavan elää ja onnistua. Vaatii hieman alkuponnistelua, mutta parempi sekin kuin jäädä tuleen makaamaan loppuiäksi
Olen jo mt-toimiston asiakas. Opiskeluun ei riitä vielä voimavaroja, olen totaalisen pohjalla. Hyvä, että jaksan elää. Miestä en haluaisi lähteä vaihtamaan, hän on hyvä minua kohtaan ja rakastan häntä. Välillä kyllä tuntuu taakalta, mutta varmaan ihan normaalia parisuhteessa. En haluaisi muuttaakaan, ennenkuin olen paremmassa kunnossa, enkä välttämättä silloinkaan. Kaikki tuttu on täällä. En siis ole valmis tekemään mitään elämäni eteen, kunhan täällä kitisen 🤣.
Sulla on sitten copy paste elämä.