Ihastuin mieheen, pää alkoi käsitellä entisiä suhteita
Kommentit (16)
Tai ne alkoi kelautua jännästi ja tuntuu siltä, että niihin liittyvät haavat ns. parantui. Onko jollekkin käynyt näin? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Tai tavallaan ihankuin joku olisi painanut resetoi-nappia. 🙈🤓
Jos tämä uusi mies on turvallinen ja ne edelliset eivät olleet. Rakkaus voi parantaa. Tuntuu, että minäkin olen löytänyt jotain terveempää vihdoin. Aika näyttää.
Mä yleensä jotenkin tunnen, että suhtaudun exään lempeämmin kun ihastun uuteen mieheen. Eron jälkeen olen aina vihainen, päässä pyörii kaikki tilanteet joissa olen tullut mielestäni kohdelluksi huonosti ja epäreilusti, ja ällöttää ajatus että olen exän kanssa esim. harrastanut seksiä. Mutta kun ihastuu uuteen, niin pääsee jotenkin siitä yli. Ex ei sis muutu sen houkuttelevammaksi, vaan jotenkin muuntautuu taas ihan vain tavalliseksi ihmiseksi muiden joukossa, jota kohtaan ei elättele akuuttia vastenmielisyyttä koko ajan.
Mulla kävi noin. Rakastuin ja se repi kaikki vanhat haavat auki, itkin ja itkin ja itkin, asioita joita en ollut edes enää muistanut lainkaan vuosikausiin. Sairastuin myös fyysisesti.
Lopulta se mies paljastui olevan ihan sitä samaa kuin ne kaikki vanhat huonot kokemukset. Rikoin siinä siis itseäni vain lisää. En usko, että enää uskaltaudun kokeilemaan mitään ihmissuhdetta, koska menin niiden kuukausien aikana henkisesti niin huonoon kuntoon, että en tiennyt jaksanko edes elää enää. Oli sanalla sanoen aivan hirveää, varmasti en osannut käsitellä niitä vanhoja traumoja vieläkään, saati sitä että ne toistuu uudelleen.
Toivottavasti aloittajan kohdalla kyse ei ole mistään tämmöisestä, vaan jostain aidosti hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Tai ne alkoi kelautua jännästi ja tuntuu siltä, että niihin liittyvät haavat ns. parantui. Onko jollekkin käynyt näin? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kerran on minulle käynyt näin: Rakastuin uuteen mieheen ja sen suhteen aikana alkoi päässä kelautua aiempi seksuaalinen trauma. Parannuin siitä traumasta tuon suhteen avulla. Tarinamme ei kuitenkaan jatkunut. Se uusi mies muistutti hieman sitä pahantekijää, mutta luonnollisesti ei kuitenkaan ollut hän.
Oman eroni jälkeen meni melkein vuosi ennen kuin pystyin kunnolla ajattelemaan niitä vanhan suhteen asioita, jos olisin tuossa vaiheessa seurustellut jonkun kanssa, niin ei olisi varmaan tullut mitään, olin niin sekaisin.
Tuli jotenkin viivästynyt reaktio eroon, vähän niin kuin joku posttraumaattinen kokemus.
Ehkä tuo ap:n uusi suhde tosiaan triggeröi jotain aivoissa, varsinkin jos niitä ei ole aiemmin käsittelyt kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Oman eroni jälkeen meni melkein vuosi ennen kuin pystyin kunnolla ajattelemaan niitä vanhan suhteen asioita, jos olisin tuossa vaiheessa seurustellut jonkun kanssa, niin ei olisi varmaan tullut mitään, olin niin sekaisin.
Tuli jotenkin viivästynyt reaktio eroon, vähän niin kuin joku posttraumaattinen kokemus.
Ehkä tuo ap:n uusi suhde tosiaan triggeröi jotain aivoissa, varsinkin jos niitä ei ole aiemmin käsittelyt kunnolla.
Ihmettelen sitäkin, että itse ainakin luulin käsitelleeni jotkut asiat jo silloin aikoinaan, purin niitä liikuntaan, juttelin terapeutille, kirjoitin- mutta silti ne oikein hyökkäsi päälle ja tuli ihan hirveitä takaumia. En ole vuosiin edes itkenyt sillä lailla ja aloin potea masennusta myös, mitä ei ole vuosikausiin enää ollut.
Se oli jotain aivan käsittämätöntä.
Tuli ihan semmoinen wtf hetki, että onko asioita mahdollista "käsitellä" lainkaan pois, vai asuuko ne meissä, muistoissa ja kehossa sitten ikuisesti? Nro. 7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman eroni jälkeen meni melkein vuosi ennen kuin pystyin kunnolla ajattelemaan niitä vanhan suhteen asioita, jos olisin tuossa vaiheessa seurustellut jonkun kanssa, niin ei olisi varmaan tullut mitään, olin niin sekaisin.
Tuli jotenkin viivästynyt reaktio eroon, vähän niin kuin joku posttraumaattinen kokemus.
Ehkä tuo ap:n uusi suhde tosiaan triggeröi jotain aivoissa, varsinkin jos niitä ei ole aiemmin käsittelyt kunnolla.
Ihmettelen sitäkin, että itse ainakin luulin käsitelleeni jotkut asiat jo silloin aikoinaan, purin niitä liikuntaan, juttelin terapeutille, kirjoitin- mutta silti ne oikein hyökkäsi päälle ja tuli ihan hirveitä takaumia. En ole vuosiin edes itkenyt sillä lailla ja aloin potea masennusta myös, mitä ei ole vuosikausiin enää ollut.
Se oli jotain aivan käsittämätöntä.
Tuli ihan semmoinen wtf hetki, että onko asioita mahdollista "käsitellä" lainkaan pois, vai asuuko ne meissä, muistoissa ja kehossa sitten ikuisesti? Nro. 7
Tätä olen miettinyt myös. Minulla on ollut ikävä ukko toisensa jälkeen ja edelleen saan takaumia tilanteista heidän kanssaan, yhdenkin kanssa erosta on jo kymmenen vuotta. Harmittaa, kun olen näistä puhunut ystäville ja terapeutille sekä parantanut elämääni järkevillä valinnoilla. Haluaisin keskittyä nykyhetkeen hyvän kumppanini kanssa mutta menneisyys kummittelee ja aiheuttaa ahdistusta ja mielipahaa.
Oot varmaan jännä miesten kanssa seurustellut koska ne oli komeita. Pää alkoi vastustamaan että älä valitse miestä enää ulkonäön perusteella koska ne komeat miehet on pahoja.
Olen huomannut, että eroon vaikeasta parisuhteesta pätee kutakuinkin samat vaiheet kuin suruun:
Kieltäminen, viha, masennus ja hyväksyminen.
https://hidastaelamaa.fi/2018/08/loyda-toivo-kun-kaikki-on-menetetty-su…
Jostain syystä nuo viha ja masennus saattaa tulla tosi pitkänkin ajan päästä, mutta ne on pakko käydä läpi että pääsee siihen hyväksymiseen.
Et ole päässyt niistä yli jollain tavalla?