Kärsitkö huijarisyndroomasta tai oletko oikeasti "huijari"?
Mitenkähän yleistä tämä on? Mulla on lamaannuttavan paha huijarisyndrooma, tai en tiedä, ehkä oikeasti en vaan osaa. Ihan hullua, sillä olen kuitenkin käynyt yliopiston hyvin arvosanoin ja tiedän olevani skarppi tyyppi. Silti tuntuu, etten osaa mitään, ja alisuoriudun enkä uskalla edes yrittää. Töissä on hirveää olla, kun pelkään koko ajan epäonnistumista ja sitä, että "huijaukseni" paljastuu. Kohtalotovereita? Apua?
Kommentit (9)
Ehkä mun kollegat on jotain huijareita tai niillä on toi syndrooma.
Epäonnistuminen ei ole sama asia kuin huijaus.
Turhaa ajatella sellaista kuin ns. huijarisyndrooma. Kaikki asiathan tässä maailmassa on luettu, opittu tai lainattu jostain. Kaikki mitä ihminen yleensä puhuu tai kirjoittaa niin on enemmän tai vähemmän yhdistelmää luetusta, opitusta, koetusta tai lainatusta asiasta. Usein tiedostamatonta. Hyvin harva ihminen puhuu tai kirjoittaa jotain, jota ei ole missään muodossa historian aikana sanottu tai kirjoitettu. Sellaiset ihmiset ovat usein tieteen suuria edelläkävijöitä jne. Usein uudetkin asiat ja oivallukset rakentuvat jo luetun tai lainatun ylle. On aivan turhaa tuntea mitään ns. " huijarisyndroomaa" kun on aivan samanlainen ihminen kuin suurin osa muitakin.
Ap: llä on yksi älykkään ihmisen piirre. Älykäs tai viisas ihminen tietää tai ymmärtää, ettei hän tiedä kaikkea. Platon, antiikin filosofi, sanoi Tiedän vain sen etten tie mitään. Kukaan ihminen ei tiedä ei voi koskaan tulla tietämään kaikkea. Jos tuntee jotain " huijarisyndroomaa" niin usein kyse aivan liian perfektionistisesta luonteesta. Yleensä älykkään ihmisen pohdintaa. Vain tyhmät tai typerät luulevat tietävänsä tai osaavansa kaiken. Itse mitä enemmän luen niin sen vähemmän luulen tietäväni tai osaavani. Aina tulee uusia asioita ja sehän se hienoa onkin.
Kannattaa googlata Miten päästä irti huijarisyndroomasta. Paljon neuvoja. Huijarisyndroomasta kärsivä on yleensä kaikkein vähiten huijari.
Ihmiset pitää minua yleensä älykkäämpänä kuin olen. Johtuu ehkä puhetavasta (tahatonta).
Minulla on yleistynyt huijarisyndrooma. Sen lisäksi, että pidän itseäni epäpätevänä, pidän myös kaikkia muitakin. Jos ajattelee nyt vaikka esimerkin vuoksi, että mitä pitäisi tietää ja osata, jotta voisi hyvällä omallatunnolla toimia ministerinä. Eihän sellaista palettia ole kellään ja sitten toimitaan siinä tehtävässä virkamiesten ohjailtavana sätkynukkena ja höpötetään a-studiossa virkamiesten opettamia itsestäänselvyyksiä. Toivotaan vaan, ettei oma kyvyttömyys paljastu kenellekään.
Kiitos monenkirjavista vastauksista :D Aloinkin googlata, ja aika hyviä lähteitä löytyi. Tunnistin itseni monesta kohtaa.
Mulla tunne on niin lamaannuttava, että tekisi mieli lopettaa työt. Ihan hullua! Ei auta, vaikka saisin miten positiivista palautetta... Joskus kun olen ollut perehtymässä uusiin tehtäviin kokeneempien kollegoiden kanssa, näen, että eivät hekään ole mitään superihmisiä, mutta kaikesta tästä huolimatta koen hirvittävää, lamaannuttavaa riittämättömyyttä ja huijaamisen tunnetta... No, ehkä tästä pääsee pienin askelin eteenpäin. Tai sitten muutan jonnekin maalle viljelemään jotain perunaa ja elämään omavaraisesti :P -ap
Mä taas luulen olevani aina kaikessa paras.
En välttämättä osaa ihan heti kaikkea, mutta opin tosi nopeasti ja kollegat on aina jotenkin vielä hitaamman ja tyhmän oloisia.
Pomo pyytää aina vastaamaan kaikista projekteista ja musta tehdään aina, joku vastaava, jolle jää vastuu onnistumisesta. No sit kyllä delegoin ihan helvetisti, kun en mä halua kaikkea tehdä.
Nyt pitäs alkaa esihenkilö hommin, vaikka ei edes kiinnosta. Lähinnä siksi, kun turhaudun, kun muut on niin hitaita ja tyhmiä.