Tuoko selibaatti sisäisen rauhan?

Hesarin pääsivulla Viivi kertoo selibaatin tuoneen hänelle sisäistä rauhaa. Tässä linkissa tuo lause on maksumuurin takana, mikäli sellaista edes on.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009788829.html

Tuo lause herätti minut pohtimaan, voisiko selibaatti olla hyväkin asia. Voisiko läheisyyden, kosketuksen ja seksin kaipuuseen tottua niin että ne vain poistuvat elämästä ja tilalle tulee seesteinen sisäinen rauha? Siis sama ilmiö joka tapahtui kun lopetin alkoholin käytön 3,5 vuotta sitten. Nyt sitä ei todellakaan kaipaa ja elämä on parempaa ilman kalsarikännejä. Joku tarkoitushan munkkien ja pappien selibaatilla on ollut, vaikka se johtaakin toisinaan ikäviin lieveilmiöihin.

Seksi tarkoittaa minulle olosuhteiden pakosta niin sanottua soloseksiä, mikäli ymmärrät mitä tarkoitan. Olen tähän saakka pitänyt läheisyyttä sekä kosketusta tärkeänä osana ihmisen elämään ja kaivannut niitä kovasti. Voisiko niiden puutteeseen siis tosiaankin tottua ja päästä niistä yli kieltämälle ne tietoisesti kokonaan?