Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen lapsi
11.09.2023 |
Oletteko löytäneet keinoja, millä väkivaltainen käytös saatu loppumaan?
Kyseessä alakouluikäinen. Vaikea traumatausta sisältäen lähivanhemman kuoleman ja adhd. On psykiatrian jaksoja takana, erityinen tuki, lääkitys ja terapia.
Kommentit (19)
En ois uskonut, että täällä näin sairaita ihmisiä. Kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)
Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Meillä riitti se että lapsi sai vastapalloa riehunnastaan. Löi pikkuveljeä ja puri meitä vanhempia sekä mummoa. Loppui kun mies sohvalla istuessaan laittoi käden nyrkissä käsinojalle ja lapsi juoksi naama edellä nyrkkiin - ylähuuli halki ja tuhersi itkua, mutta sen jälkeen ollut kiltti ja tuosta nyrkkiin juoksusta nyt tosiaan 1.5v.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Näin toimimme. Suurimman osan ajasta ihana lapsi, mutta aikoja kun tulee näitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
En ois uskonut, että täällä näin sairaita ihmisiä. Kiitos.
Ap
Ole hyvä.
Jostain syystä lapsi on jo sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Näin toimimme. Suurimman osan ajasta ihana lapsi, mutta aikoja kun tulee näitä tilanteita.
Onko tilanteita tihenevästi vai harvenevasti? Ketä kohtaan ja miten on väkivaltainen, eli onko jotain kontrollia (esim. kohdistuu vain lähiaikuiseen, ei käytä kaikkea voimaa) vai onko ihan holtitonta? Jos lasta on jouduttu rajoittamaan fyysisesti, onko poissuljettu ettei aggressiivisen käytöksen taustalla ole tarvetta syvätuntokokemukselle (esim. puristuksen tai painon tunteelle, joka rauhoittaa hermostoa, ja jota lapsi on oppinut "pyytämään" riehumalla)?
Onko oma vai adoptio- tai sijoituslapsi?
Jos oma niin ei tartte aivan pimeässä hapuilla mitä lapsi on joutunut kokemaan. Jos lapsen menneisyydestä ei tiedä, siellä voi olla niin rankkoja juttuja, ettei aivot riitä käsittämään, jolloin tarvitsette itsekin psykiatrin apua vastatunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oma vai adoptio- tai sijoituslapsi?
Jos oma niin ei tartte aivan pimeässä hapuilla mitä lapsi on joutunut kokemaan. Jos lapsen menneisyydestä ei tiedä, siellä voi olla niin rankkoja juttuja, ettei aivot riitä käsittämään, jolloin tarvitsette itsekin psykiatrin apua vastatunteisiin.
Lapsenlapsi. Hänen äitinsä=minun lapseni kuoli väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Näin toimimme. Suurimman osan ajasta ihana lapsi, mutta aikoja kun tulee näitä tilanteita.
Onko tilanteita tihenevästi vai harvenevasti? Ketä kohtaan ja miten on väkivaltainen, eli onko jotain kontrollia (esim. kohdistuu vain lähiaikuiseen, ei käytä kaikkea voimaa) vai onko ihan holtitonta? Jos lasta on jouduttu rajoittamaan fyysisesti, onko poissuljettu ettei aggressiivisen käytöksen taustalla ole tarvetta syvätuntokokemukselle (esim. puristuksen tai painon tunteelle, joka rauhoittaa hermostoa, ja jota lapsi on oppinut "pyytämään" riehumalla)?
Harvenevasti. Pari vuotta sitten oli jatkuvaa. Kohdistuu lähiaikuisiin ja toisiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katolinen eksorkisti saattaisi olla avuksi.
Kunnon kurituksella.
Raippaa, tukistamista, niillä ennen tehtiin kunnon nuoria.
Nykyajan kakarat on pilalle hemmoteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Näin toimimme. Suurimman osan ajasta ihana lapsi, mutta aikoja kun tulee näitä tilanteita.
Onko tilanteita tihenevästi vai harvenevasti? Ketä kohtaan ja miten on väkivaltainen, eli onko jotain kontrollia (esim. kohdistuu vain lähiaikuiseen, ei käytä kaikkea voimaa) vai onko ihan holtitonta? Jos lasta on jouduttu rajoittamaan fyysisesti, onko poissuljettu ettei aggressiivisen käytöksen taustalla ole tarvetta syvätuntokokemukselle (esim. puristuksen tai painon tunteelle, joka rauhoittaa hermostoa, ja jota lapsi on oppinut "pyytämään" riehumalla)?
Harvenevasti. Pari vuotta sitten oli jatkuvaa. Kohdistuu lähiaikuisiin ja toisiin lapsiin.
Ja ei aina pysty kontrolloimaan, välillä täysi voima. Enää harvoin, mutta ei tietenkään saisi olla koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oma vai adoptio- tai sijoituslapsi?
Jos oma niin ei tartte aivan pimeässä hapuilla mitä lapsi on joutunut kokemaan. Jos lapsen menneisyydestä ei tiedä, siellä voi olla niin rankkoja juttuja, ettei aivot riitä käsittämään, jolloin tarvitsette itsekin psykiatrin apua vastatunteisiin.
Lapsenlapsi. Hänen äitinsä=minun lapseni kuoli väkivaltaisesti.
Otan osaa suureen suruunne. Suosittelen psykiatrin psykoterapiaa tai jonkun kokeneen, traumaterapeutin koulutuksen saaneen psykoterapeutin tai perheterapeutin apua teille itsellenne. Silloin pystytte tuottamaan oikealla tavalla vasteen lapsen reaktiolle. Vasteet ovat kehollisia, tuollainen terapeutti on perehtynyt sellaisiin asioihin, mielellään myös lasten theraplay-menetelmään.
Jos teillä on suinkin varaa, niin älkää jääkö julkisen puolen jonoihin sairastamaan. Ammattiapu maksaa paljon, mutta tulokset voivat olla merkittäviä. Hakekaan rohkeasti apua siten, että tutkitte huolellisesti ko. ammatti-ihmisen pätevyydet ja kokemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noillakin lähtökohdilla voi toipua.
Oleellista on
1) Vähentää vihaisuutta ja kapinaa (ts. saada lapsen olo taustasta huolimatta mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksytyksi)
2) Lisätä impulssikontrollia (ADHD kuntoutus + lääkitys, tunnetaitovalmennus)
3) Lisätä lapsen kokemusta toisenlaisesta selviytymisestä (eli tarjota riittävä tuki ja valvonta ettei vakavia tilanteita synny ja huomioida ne tilanteet joissa lapsi suuttuu muttei käyttäydy väkivaltaisesti)Häpeä ja heikko itsetunto lisäävät aggressiivista käytöstä ja käytösoireilua, joten se pähkinä purtavaksi on miten välittää lapselle että vaikka käytös tuomitaan, lapsi itsessään on ehdoitta rakastettu, ymmärretty ja hyväksytty.
Näin toimimme. Suurimman osan ajasta ihana lapsi, mutta aikoja kun tulee näitä tilanteita.
Onko tilanteita tihenevästi vai harvenevasti? Ketä kohtaan ja miten on väkivaltainen, eli onko jotain kontrollia (esim. kohdistuu vain lähiaikuiseen, ei käytä kaikkea voimaa) vai onko ihan holtitonta? Jos lasta on jouduttu rajoittamaan fyysisesti, onko poissuljettu ettei aggressiivisen käytöksen taustalla ole tarvetta syvätuntokokemukselle (esim. puristuksen tai painon tunteelle, joka rauhoittaa hermostoa, ja jota lapsi on oppinut "pyytämään" riehumalla)?
Harvenevasti. Pari vuotta sitten oli jatkuvaa. Kohdistuu lähiaikuisiin ja toisiin lapsiin.
Jos harvenee, niin teette ainakin jotain oikein. Toivottavasti saatte väkivaltaisuuden lopulta kokonaan loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kurituksella.
Raippaa, tukistamista, niillä ennen tehtiin kunnon nuoria.
Sain näitä, ja minusta tuli kunnon nuori, joka nyt aikuisena nauttii jokaisesta kurituksen ihannointiviestien saamasta alapeukusta.
AP, koeta kestää näitä typeriä ihmisviha- yms. viestejä. Kaikki ihmiset eivät ole sellaisia kuin niistä voisi päätellä.
Selkeä päivärytmi. Lapsi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kehu onnistumisista ( vaikka sukan jalkaan laittamisesta) ja ota katsekontakti.
Vierailija kirjoitti:
Selkeä päivärytmi. Lapsi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kehu onnistumisista ( vaikka sukan jalkaan laittamisesta) ja ota katsekontakti.
Juuri näin. Sitten voit edetä naksuttamaan aina kun toimii oikein ja harventaa nakinpalojen antoa. Välillä voi myös vaikka rapsuttaa korvan takaa. Tärkeää on myös muistaa ettei kiristä remmistä ikävästi ja vaihtaa panta valjaisiin, jotka ovat huomattavasti miellyttävämmät päällä.
Nosto