Vanha suola janottaa

Nuoruuden rakkaani, ensimmäinen tyttöystäväni. Kävimme seurustelemman varsin nuorena. Myöhemmin muutimme yhteen ja ehdimme asua useamman vuoden. Sitten hän muutti opintojen perässä toiseen kaupunkiin. Juttumme kaatui etäsuhteen mahdottomuuteen. Muutin varsin pian ulkomaille, vanhaa karkuun ja uutta alkua tekemään.

Tästä on aikaa reilu vuosikymmen. Tuntuu, etten ole koskaan oikein päässyt yli. Minulla on ollut muutamia tyttöystäviä. Suhteet kaatuneet alkuhuuman loppumiseen. Yhdessä en ole asunut kenenkään muun kanssa. Muutin hiljattain takaisin Suomeen, kotikaupunkiin. Täällähän Hän myöskin taas asuu. En tiennyt etukäteen. Aviossa, yhteinen asuntolaina, kaksi pientä lasta. Olemme tavanneet muutamaan kertaan. Mitään ei ole tapahtunut, vielä. Pian tapahtuu, sen tunnen. Hän sanoo, että on ikävöinyt. Sanoo, että liittonsa on onneton.

Mutta mitä teen? Sanonko, että eroaa ensin? Käynkö salasuhteeseen, erohan siitäkin todennäköisesti tulisi paljastuessaan. Teenkö väärin rikkoessani Elämäni Rakkauden lapsilta kodin? Minulla on vielä koeaikaa jäljellä. Voisin paeta paikalta vaikka huomenna. Näin tämä ei voi jatkua pitkään. Ennenpitkää jompi kumpi murtaa portit.