Milloin olet viimeksi haastanut itsesi?

Vastaa ensin itse kysymykseesi.

Tytöilläkin voisi olla pakollinen armeija tai joku pakollinen synnytysvelvollisuus tai mikä lie emäntäkoulu jos edelliset eivät kelpaa.

Jaa mikä tasa-arvo??? kirjoitti:

Tytöilläkin voisi olla pakollinen armeija tai joku pakollinen synnytysvelvollisuus tai mikä lie emäntäkoulu jos edelliset eivät kelpaa.

Elämme tasa-arvoisessa, demokraattisessa maassa. Tyttöä ei voi pakottaa, tyttö on uhri.

En tykkää sanasta "haastaa". Sitä viljellään nykyään liian usein.

Tällä viikolla kahtena päivänä oikein kunnolla, kun tein töitä vieraalla kielellä (oli siis asiakastapaamiset kielellä, joka ei ole vahvin eikä edes toiseksi vahvin kieleni). Olisin voinut noi delegoida ruotsalaiselle kollegalle, mutta miksi ihmeessä? Saan tuosta "pisteitä" esihenkilöiltä ja hyödyn itse tulevaisuudessa uusista kontakteista.

Mut mulle se oli rankkaa, koska edes kahvitauolla ei päässyt hengähtämään, kun seuruetta seurasi perässä.

Muuten elämä on ollut ihan perushommaa, puiden kantoa koko kesän, kasvimaan raivausta ja kitkentää ja perunannostoa, marjastusta, sienestystä, kasvimaan sadon säilöntää, lasten harrastusten perässä juoksua, koiran päivittäinen lenkitys jne. Pyöräily on jäänyt vähemmälle, kun koira ei osaa kulkea pyörän rinnalla. Ehkä eniten itseni haastamista on ollut ne tilanteet, kun olen luvannut anopille käydä keräämässä hänen puutarhastaan herukoita, karviaisia ja luumuja. Se kerääminen kyllä sujuu vaivatta, mutta anopin kanssa seurustelu...

En tiedä, mitä kysyjä oikeasti tarkoitti kysymyksellään, mutta noin sen käsitin.

Jaa mikä tasa-arvo??? kirjoitti:

Tytöilläkin voisi olla pakollinen armeija tai joku pakollinen synnytysvelvollisuus tai mikä lie emäntäkoulu jos edelliset eivät kelpaa.

Olen käynyt emäntäkoulun.

Kamppailulajin treeneissä 4-5 kertaa viikossa. Joka treeneissä koittaa oppia uutta tai tekemään jonkin asian paremmin. Vyöarvon parantuessa tulee uusia katoja mitkä tarvitsee opetella seuraavaa vyöarvoa varten. Sparritreenissa vastaan tulee usein joku nuorempi ja/tai osaavampi. 

No mulle pelkästään arjesta selviytyminen on haaste.  Mutta mulla onkin viime aikoin ollut monia kurjia juttua useammalla suunnalla elämässäni, joten ei ihme että pelkästään tavallinen arki + nämä muut vähemmän kivat lisät siinä, niin haastavaltahan se tuntuu. Toisaalta on sankari olo. Luulen, ettei moni välttämättä pärjäisi kovin pitkään mun kengissä.

Ne jotka tarvitsee elämäänsä jotain haasteita kuten maratooneja ja pätkäpaastoja, niillä ei varmaan tapahtu elämässä paljon mitään.

Haastan itseni joka päivä nousemaan ylös sängystä ja menemään töihin.

Jatkuva ketutus estää kyseisen toiminnan.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ketutus estää kyseisen toiminnan.

Luulen, että ketutus juuri on seurausta siitä, että päästät itsesi liian helpolla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ketutus estää kyseisen toiminnan.

Luulen, että ketutus juuri on seurausta siitä, että päästät itsesi liian helpolla.

ap

Loputon kierre, siis.

Vierailija kirjoitti:

Vastaa ensin itse kysymykseesi.

Päätin pari viikkoa sitten alkaa puhua ranskalaisen työkaverini kanssa ranskaa. Ranska on vasta viidenneksi vahvin kieleni, joten tämä kommunikointi on todella raskasta. Toisaalta on palkitsevaa, kun huomaan kielitaitoni paranevan vauhdilla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ketutus estää kyseisen toiminnan.

Luulen, että ketutus juuri on seurausta siitä, että päästät itsesi liian helpolla.

ap

Loputon kierre, siis.

Niin, mutta ei sen tarvitsisi olla. Ketutus ei oikeasti estä "kyseistä toimintaa", vaan laiskuus ja saamattomuus. Pieni tahdonvoiman nykäys jo riittää.

Turha vaiva, ap. Av-mammat oikein ylpeilevät tyhmyydellään, laiskuudellaan, addiktioillaan ja näistä seuraavalla masennuksellaan. Eivät he halua muutosta elämäänsä, paitsi helpommin ja enemmän sosiaalitukia.