Miksi jotkut ihmiset ovat energisiä ja aikaansaavia? Miksi minä en ole?

varmasti hää lintsaa semmosissa asioissa,mitä sinä taas teet!

ja et oo ainut,joka ei ole energii ja aikaansaapa..jos yhtään lohduttaa..

Tänään sain aikaiseksi siivota ja pestä lattiat, tuli mahtava fiilis.Nyt voin taas keskittyä nysväämiseen.

vaikkakin toki löhöilen välillä minäkin.



Olen kolmen pienen (alle eskari) lapsen yrittäjä-äiti, äitiyslomia ne ole pidellyt ja lapset eivät päiväkodissa ole olleet, isoin kerhossa uutaman tunnin viikossa.



Mies on matkatyössä, lisäksi harrastamme remontointia ja puutarhahommia ja meillä on mökki ja omakotitalo.



Täydellisen siistiä meillä ei ole, vaikka jatkuvasti kyllä siivotaan, touhua on vain niin paljon.



Jaksan, koska pidän kaikesta (paitsi siivoamisesta :)) mitä teen, joten se tuntuu kevyeltä kuitenkin. Syön myös terveellisesti, liikun ja ulkoilen paljon, joten perusenergiaa on varmasti paljon myös. Emme juuri koskaan sairastele, minä kaikkeinn vähiten.



Positiivinen mieli ja terveet elämäntavat!

liikut liian vähän, syöt huonosti sulla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai jokin muu häiriö, olet ehkä alakuloinen tai ahdistunut jne. Koska minun mielestäni jos haluaisi tehdä kaikenlaista mutta ei jaksa,niin kyseessä on fyysinen tai psyykkinen ongelma, toisin kuin jos tykkää siitä, ettei tarvitse tehdä niin paljoa. Jos olisit luonteeltasi laiska, niin olisit silti onnellinen, koska kukaan ei varmaan pakota sua tekemään asioita.

eri tavalla kuin sinä. Ehkä sinä ap olet enemmän läsnä lapsillesi kuin nämä äidit, jotka saavat paljon tehtyä? On ihan eri asia olla lapselleen läsnä sekä henkisesti että fyysisesti kuin vain olla läsnä fyysisesti ja puuhailla kaikenlaista "siinä sivussa". Ehkä näillä aikaansaavilla äideillä ei ole niin aikaa lastensa kiireettömään kohtaamiseen? Tosin ainakin leikki-ikäisillä sitä äitiä ei niin joka hetki siinä tarvitakaan läsnä, mutta pienemmistä on mukavaa, jos äiti ehtii vain oleilla vieressä eikä koko aikaa keskitä huomiota suorittamiseen.

Hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet, vähempikin riittää. Miksi tuntea syyllisyyttä perusluonteestaan ja tehdä vielä pahempi olo itselleen?



T. Toinen laiskamato

Ja ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei tuohon varmaan edes ole olemassa yksinkertaista vastausta. Ja niitä eroja on sellaisissa asioissa, joita ei ikimaailmassa osaa edes ajatella. Mun pojalla esimerkiksi on aistisäätelyn häiriö ja siksi hänellä jonkin liikkeen tuottaminen vaatii paljon enemmän kuin meillä muilla. Siksi hän on tarvinut apua esim. käden koordinaation harjoittamiseen. Eli samaan aikaan kun toinen lapsi oppii aivan itsestään käyttämään kynää toiselle pitää pitää harjoitteita. Ja kun toinen oppii pyörällä ajon, kunhan vanhemmat älyää antaa pyörän käytöön, niin toinen tarvitsee kuukausien määrätietoisen ja oikein suunnitellun treenin, jotta pyöräily alkaa sujumaan.



Joten kun tällaisia häiriöitä on olemassa, niin aivan varmasti tuollaisissa asioissa on eroja myös normaalirajojen sisällä. Joillain ihmisillä sitten toiminta käy aivan itsestään ja liikkeet tukevat toisiaan. Toisen taas pitää käyttää enemmän keskittymistä siihen samaan hommaan. Ja elämähän on yhtä liikettä: kirjoitamme, kävelemme, nousemme sängystä, laitamme pyykit koneeseen, katamme pöytää, hämmennämme kastiketta, jne. Ja siihen kuinka paljon näinkin yksinkertaiset liikkeet vaativat tekijältä vaikuttaa aistisäätelyn toimivuus.



Ja tämä on vain yksi esimerkki kehossa, mikä vaikuttaa siihen kuinka pitkälle energia riittää. Ja näitä eri juttuja, jotka vaikuttavat eri tavoin eri ihmisillä on taas kymmeniä ja satoja muitakin. Joku mainitsikin kilpirauhasen ja mielenterveyden. Ja jälleen niissäkin mittareilla mitattuna ihminen voi näyttää terveeltä, mutta sen normaaliuden sisälläkin on kuitenkin vaihtelua. Ja kun useampi asia on siellä normaalin rajoissa huonommassa reunassa, niin yhteisvaikutus voi olla jo hyvinkin paljon energiaa syövä.

Mä luulen, että se on pitkälti perusluonteessa ja opituissa tavoissa. Oon aina ollut positiivinen tyyppi ja nauttinut elämästä juuri tässä ja nyt. Mun äidiltä (ja vanhemmilta ylipäätään) olen oppinut asioiden reipasta tekemistä ja toisten auttamista.



En itse koe itseäni mitenkään erityisen energiseksi, mutta sellainen moni ystäväni sanoo minun olevan... (itsestä tuntuu hassulta, sillä tiedän monta ihmistä, jotka taas mun mielestä tekee asiat "paremmin") Osaan laiskotella ja olla tekemättä, elää siivossa (supersiistiä meillä ei koskaan ole) ja huilata, mutta useimmiten mun päivät on täynnä tekemistä ja puuhaa. Kun asiat on järjestyksessä (rakastan organisoimista ;) niin asiat on helpompi tehdä.



Ei mullakaan aikaa tarpeeksi ole. Olen vain tehnyt päätöksen, että nyt teen näitä asioita mitä teen (olen lasten kanssa, hoidan välttämättömät kotityöt, leivon, kirjoitan blogia ja teen keikkatyötä) ja joskus myöhemmin, kun lapset kasvavat ja mulla enemmän omaa aikaa (olen yh) niin sitten luen, teen käsitöitä jne.



Uskon, että jokainen voi tsempata kyllä, mutta ehkä siinä saattaa tarvita jonkun apua. Esim. mun kaveri, joka ei jaksanut pitää kodistaan huolta sai meidän kodista ja mun avusta inspiksen. Ja kas kummaa, hänestä kuoriutui aivan uusi ihminen, joka suorastaan kärsi, jos esim. keittiö oli sekaisin. ;o)



Tärkeintä on miettiä mitä haluaa ja miksi. Mä rakastan kotiäitinä olemista, lasten kanssa oleminen ja rinnakkainelo on nyt tärkeintä. Sen jälkeen tulevat muut... Joskus asiat vaihtavat ehkä paikkaa (tosin kyllä ne lapset ykkösinä pysyy). Ja kyllähän me ihmiset vaan ollaan erilaisia, olet varmasti hyvä sellaisenaan. Mutta jos sua itseäsi harmittaa oma ajan hallinta on sitä varmaan ihan hyvä pohtia.



Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle!

8 kpl. Ne voi olla tosi simppeleitä vie postiin paketti, posti on meillä naapurissa jne, eli homman voi hoitaa tosi nopeastikin.

Mä olen yleensä tehnyt kaikki heti kotiin tultuani.

Käytössä on ruokalistat, kun tulen kotiin, ei tarvi miettiä mitä tekis ruuaksi. Yleensä olen vielä mahdollisesti jotain esitehnyt edellisenä iltana. Tänään oli perunamuussia ja pihvejä, eilen illalla kuorin perunat, kun tulin kotiin, otin pihvit pöydälle lämpeämään ja potut kiehumaan.

Monta kertaa kun olen tarvittavat jutut tehnyt, mietin tekemättömiä ja teen ne samantien.

Ainoa mikä oikeesti mulla menee hitaasti on huutikseen laitto.

Siivoan aina joka lauantai jonkun komeron tai hyllyn eli ylimääräistä myytävää olisi jatkuvasti. Vasta kun eteisen kaapissa oleva laatikko on kukkuralla, saan siihen energiaa.

Mutta varsinkin kun myytävät ovat postissa ja näen konkreettisesti tyhjää tilaa laatikossa tulee loistava fiilis.

Toisaalta olen nopea liikkeissäni, ihan konkreettisestikin. Joku voisi ehkä luulla, että olen tosin reipas ja energinen. En jaksa/viitsti tehdä mitään extraa. Esimerkiksi säilö syksyin kellarit täyteen hilloja, kuten tekee monen lapsen äiti - kaverini.

Toisaalta olen nopea liikkeissäni, ihan konkreettisestikin. Joku voisi ehkä luulla, että olen tosin reipas ja energinen. En jaksa/viitsti tehdä mitään extraa. Esimerkiksi säilö syksyin kellarit täyteen hilloja, kuten tekee monen lapsen äiti - kaverini.

tässä ja nyt mutta ei se minusta yhtään aikaansaavampaa tee. Luen saunanlauteilla mieluiten kirjaa jos saisin valita.