Välillä saa olla ylpeä tosta muksusta...:)
Oltiin tänään kaverin ja hänen samanikäisen lapsensa kanssa kaupungilla. Kaverin muksu oli ihan kauhea! Me ollaan joskus miehen kanssa mietitty ollaanko täysin epäonnistuttu ton meidän muksun kanssa, kun välillä joudutaan vääntämään kaikesta ja koko ajan. Mutta meidän muksu on kuitenkin silleen kiltti ja uskoo jossain vaiheessa viimeistään äitiä ja isää. Kaverin muksu ei uskonut. Puheenaiheet liittyi kaikenmaailman väkivaltapeleihin jne jne. Vaikka meidänkin muksu pelaa koneella (joskus liikaa), se pelaa Hertan maailmaa sun muita sellaisia. Ja on lapsi.
Tyhmäähän tällainen ylpeys on, mutta kun ollaan oltu epävarmoja, ollaanko mitään osattu tehdä oikein. Varmasti jotain ollaan osattu, tai sitten ollaan vaan suunnattoman hyväonnisia :)
Kommentit (7)
aina toisen kustannuksella. Minä olen ylpeä omistani ihan vain, koska ovat mitä ovat. En siksi, että olisivat parempia, kuin muiden lapset.
Gamelin ja pelikoneen pelejä.
Väkivaltaset olen kieltänyt. Kaikki joissa veri lentää. Nää pingviinipelit tylsää.fi sivustolta on vähän rajamailla.. ;)
Meidänkin lapset on lapsia!
mutta välillä tunnen kateutta, jos toisten lapset ovat lahjakkaampia.
Joillekin kaikki tulee niin helposti: tietäisivätpä esimerkiksi ne vanhemmat, joiden lapselle matematiikka on helppoa, millaista on niillä vanhemmilla ja lapsella, jonka kanssa lasketaan illat pitkät matikkaa, että mitä se oikein on.
Tai ne vanhemmat, joiden lapset ovat lahjakkaita ja sen lisäksi vielä motivoituneita jossakin harrastuksessa.
Mutta sehän on jo aika päivin todettu, että ihmiset eivät ole samanarvoisia, joillakin on paremmat kortit. Niin se vain on :(
tyhmää, päinvastoin! Kannattaa kuitenkin olla ylpeä nimenomaan siitä omasta lapsesta ja kehua häntä hänen ominaisuuksistaan ja onnistumisistaan ilman että vertaa muihin.
Ellei nyt sitten lapsi satu olemaan vaikka aikuisena joku narkkari tai murhaaja tms
Mut älkää kuviteltko, et mikään on teidän ansiota.
Onnea :)