Miltä tuntuu hankkia perhe?
Olen 29-vuotias nainen, ja kaikki suhteeni päättyvät kun jätän poikaystäväni ajatellessani että heistä ei ole perheenpäiksi tai isiksi. Ajatuksissani pyörii vain että mies ei osaa ottaa vastuuta, kohta hoidan vauvaa ja miestä yksin, miten ikinä voin uskaltaa laittaa hyntttyyt yhteen jonkun kanssa koko loppuiäkseni. Vielä 50 vuotta. Minulla on nyt kolme eksää, ja jokainen suhde on päättynyt minun aloitteestani. Tiedän, naurettavaa. En kuitenkaan osaa lopettaa. Pisin suhteeni oli 6 vuoden pituinen, mutta silti jostain syystä jouduin silloinkin paniikkiin ja jätin silloisen miesystävani kun kai pelkäsin liikaa tulevaisuutta.
Älkää nyt naurako tai tuomitko. Mistä ihmeestä tiesitte että halusitte hankkia perheen jonkun tietyn miehen kanssa? Miten noin isossa päätöksessä voi edes tietää että on oikeassa? Hävettää, että joudun kysymään moista anonyymiltä nettifoorumilta.
Minua pelottaa, etten ikinä uskalla luottaa kenenkään mieheen niin että uskaltaisin perustaa oman perheen. Haluaisin elää onnellista perhe-elämää, mutta jotenkin tuntuu että olen jo myöhässä. Mistä ihmeestä te tiesitte lukita koko loppuelämämme, ja lapsienne isän, lukkoon?
Kommentit (20)
Mies oli tosi innoissaan ajatuksesta lapsesta. Oli mukava olo miehen kanssa. Hetken mielijohteessa tulin raskaaksi.
Koin, että minulla ei ollut paljon menetettävää. Lapsi toisi kaikkea hyvää elämääni.
Niin toikin lopulta.
Ap, elämästä ei voi koskaan tietää varmasti, miten käy ihmissuhteissa. Vaikka olisit täydellinen kumppani, voi lapsien isä silti rakastua toiseen.
Seuraa miehen tapaa ilmaista itseään. Skippaa mystiset miehet,kiireiset,pelurit. Perhettä haluava mies ei viihdy jatkuvasti lomalla tai klubeilla. Kuvista huokuu kotikutoisuus. Puheesta kuuluu tietynlainen lämpö. Isää hakiessa täytyy unohtaa sääli. Keskity täysillä siihen miten itse tuot itseäsi ilmi sekä siihen mieheen. Melkeinpä kehoittaisin siirtymään noihin. Noissa nimenomaan hakemalla haetaan sitoutumishaluista kumppania. Profiilitekstit ovat järjestään pitkiä, eikä kuvissa juurikaan näy pelimiehien tyylisiä miehiä.
https://www.farmersonly.com/#step/1
https://www.singlefarmersdating.com/
https://westernmatch.com/m/index
https://www.farmersdatingapp.com/
Huom! Voit aloittaa yhdestä sivusta kerrallaan.
Googlaa käyttäjien antamat oikeat nimet plus kuvat. Hommaa vihko Skypeen päätyvien miesten varalta. Ala pitämään kirjaa jokaisen hyvistä&huonoista puolista. Tapaa lähimpänä ominta tuntuvaa. Katso alta löytyvä vinkkivideo:
En tiedä, kun en tiedä mistä/miten niitä hankitaan. Ei oo Prisman hyllyssä näkyny. Pitäskö käydä katsomassa Lidlistä?
Olin 28 kun iski paniikki että nyt on viimeiset hetket saada lapsi jos tahtoo. Sitten lasta yritettiin vuosi kunnes tärppäsi.
Sitten oltiin perhe. Ei ehkä täydellinen, mutta ihan kiva. Ehkä sellainen perhe josta voisi saada jonkun hassun hauskan komediasarjan kun päähenkilöille sattuu ja tapahtuu ja on milloin mitäkin kitkaa, mutta loppupeleissä kuitenkin asiat on ihan jees ja on niitä hauskojakin hetkiä.
Lapseni on aivan ihana ja olen kiitollinen että sain hänet elämääni.
Yksi elämän jännittävimpiä asioita. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Olet vastuussa muista. Hienolta myös, et ole myöskään koskaan enää yksin. Sinulla on arvonimi, äiti tai isä.
Sano mun sanoneet, että siinä kohtaa jos päädyt tekemään lapsia niin toivot että olisit tehnyt niitä jo 10 vuotta sitten
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun en tiedä mistä/miten niitä hankitaan. Ei oo Prisman hyllyssä näkyny. Pitäskö käydä katsomassa Lidlistä?
Ha, ha. Tosi hauskaa. Tarkoitan sitä että jossain vaiheessa on tehty päätös että muutetaan yhteen ja jätetään ehkäisy pois tai mennään naimisiin. Jossain vaiheessahan tuossa on tehty tietoinen päätös sitoutua kumppaniin. Tarkoitan sitä, mistä ihmeestä voi tietää ettá valittu ihminen on tarpeeksi vakaa ja tervepäinen lähteä moisiin päätöksiin.
Aina voi muuttaa erilleen, mutta hankittua lasta ei voi enää palauttaa takaisin.
Joka ikinen kerta suhteeni ovat päättyneet, kun olen panikoinut ja miettinyt että ei siitä mitään voi tulla. Toivoin että muilla olisi ollut kertomuksia siitä, miten he tiesivät ottaa noin isot askeleet.
t:ap
Siis se syntyy tai kasvaa itsestään perheeksi.
Ei sitä hankita tai rakenneta kuten ei lapsiakaan hankita tai päätetä.
Ne syntyy ja kasvaa itsestään, jos niin päättävät.
Asiat tapahtuu. Ei niistä päätetä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun en tiedä mistä/miten niitä hankitaan. Ei oo Prisman hyllyssä näkyny. Pitäskö käydä katsomassa Lidlistä?
Ha, ha. Tosi hauskaa. Tarkoitan sitä että jossain vaiheessa on tehty päätös että muutetaan yhteen ja jätetään ehkäisy pois tai mennään naimisiin. Jossain vaiheessahan tuossa on tehty tietoinen päätös sitoutua kumppaniin. Tarkoitan sitä, mistä ihmeestä voi tietää ettá valittu ihminen on tarpeeksi vakaa ja tervepäinen lähteä moisiin päätöksiin.
Aina voi muuttaa erilleen, mutta hankittua lasta ei voi enää palauttaa takaisin.
Joka ikinen kerta suhteeni ovat päättyneet, kun olen panikoinut ja miettinyt että ei siitä mitään voi tulla. Toivoin että muilla olisi ollut kertomuksia siitä, miten he tiesivät ottaa noin isot askeleet.
t:ap
No eihän sitä voi varmaksi tietää. Pitää vaan luottaa siihen että tekee parhaan mahdollisen päätöksen. Luulen kyllä ettet ole vielä tavannut sopivaa kumppani jos sinua epäilyttää noin paljon. Älä hanki perhettä koska täytyy, tee se jos aidosti haluat.
Pohdit liikaa. Itse pohdin aikonaan liian vähän kyllä. Nyt jos miettisin, olin hullu, kun perustin perheen tuon ihmisen kanssa. En tosin ollut sen täydellisempi itsekään.
Yhdessä on kuitenkin kasvettu, kipuiltu, ja selvitty. En ikinä vaihtaisi perhettäni mihinkään. 3 lasta ja 16v naimisissa. Onneksi en pohtinut liikaa sittenkään, koska muuten ei olisi tätä.
Ei maailmassa täydellisiä ihmisiä ole.
En tiennyt. Tiesin, että kantani asiaan ei ole, että en halua koskaan lapsia, mutta muuten en juurikaan miettinyt asiaa saati pitänyt siitä ääntä parisuhteissani. En koskaan kokenut, etteivät kumppanini olisi olleet sopivia isiksi tai mahtavia tyyppejä, mutta eivät puhuneet asiasta ja sitten erosimme milloin mistäkin syystä. Lopulta löysin itseni parisuhteesta mahtavan tyypin kanssa ja tämä henkilö halusi lapsen kanssani.
Mitä tulee vastuuseen itse olen ajatellut asiasta niin, että jos ei ole valmis hoitamaan lasta ypöyksin, siihen ei pidä lähteä ollenkaan. Olen nähnyt elämää sen verran, että tiedän, ettei mitään takuita yhtään mistään ole tässä elämässä. Toisaalta olen myös nähnyt, että kaikenlaisesta selvitään ja asiat järjestyvät lopulta.
Loppujen lopuksi hyvin tärkeä tekijä minulle oli se, että toinen oma-aloitteisesti otti halunsa saada lapsi esiin. Jotenkin kai haluan uskoa siihen, että jos asia on ihmiselle todella tärkeä, hän pitää siitä ääntä. Henkilökohtaisesti en ollut kokenut asiaa super tärkeäksi ainakaan siihen mennessä. Ehkä asia olisi muuttunut ajan käydessä vähiin, en tiedä. Loppujen lopuksi kyseessä oli siinä hetkessä niillä tiedoilla tehty päätös, joka on ajan kuluessa osoittautunut oikeaksi.
Muistakaa naiset, varautukaa aina siihen että voi tulla se päivä kun hoidatte kaiken yksin! Se on karu fakta.
Kukaan ei ole heti superhyvä tai täydellinen isä, mutta isäksi ( kuten äidiksi 😊 ) kasvetaan ja opitaan.
Syyt miksi arvelin mieheni oleva hyvä isä seurusteluaikana:
- Hän on luotettava
- On järkevä ja rauhallinen
- On empaattinen ja ystävällinen
- On älykäs
- Omaa hyvät ihmissuhde taidot, on ystäviä
- Kantaa vastuuta, opiskeli, käy töissä jne.
Syy miksi halusin että meillä olisi lapsi / lapsia, oli että oli helppoa olla yhdessä, tunsin että hän rakastaa minua ja myös rakastin häntä. Tunsin että se on rakkautta joka kehittyy, että on vahva tahto rakastaa toista nyt ja tulevaisuudessa.
Jos haluat perustaa perheen, sinun pitää ensin rakentaa luottamusta ja yhteyttä parisuhteessa. Kun tunnette toistenne luonteet ja kunnioitatte toisianne, niin voitte keskustella, millaista olisi perustaa perhe. Montako lasta haluaisitte? Miten lasten hoito sujuisi ja jakautuisi? Mitä haluatte opettaa lapsillemme? Mikä olisi perhe-elämässä molemmille tärkeää? Onhan tukiverkkoa ja voimavaroja?
Jos löydät miehen, jonka seurassa on hyvä olla ja voit alkaa luottaa häneen, niin kyllä se siitä lähtee :) Mutta perheen perustaminen ja pienten lasten hoitaminen on kyllä kovaa työtä. Olisi hyvä että puoliso on semmoinen, jonka kanssa on helppoa kommunikoida, ja että molemmat tuette toisianne. Osaatte järjestää perheelle yhteistä aikaa, sekä molemmille vanhemmille omaa aikaa :) Tsemppiä, toivon että löydät ihmisen joka sopii sinulle 😊💛
Hommaa lapsirakas mies jolla on kokemusta lapsista.
Näin jälkikäteen ajatellen, ilman paniikkia ja pakkoa juuri heidän kanssaan perustaa perhe, oliko oikea päätös jättää heidät?
Onko heistä kukaan päätynyt jonkun toisen naisen kanssa perustamaan perhettä?
Useinhan käy niin, että naisella alkaa biologinen kello tikittää niin lujaa, että lapsen saaminen on tärkeämpää kuin se mies, jotkut hankkii lapsen ilman miestäkin. Ilman miestäkin lapsen kanssa pärjää oikein hyvin. Yksi lapsi on vielä niin helppo, mutta jos haluaa kaksi lasta, ei kannata kuitenkaan hosumalla tehdä sitä toista ensimmäiselle leikkikaveriksi, se on väärin kaikille osapuolille.
Ensinnäkin. Tutkimusten mukaan, nainen tarvitsee 3 vuotta aikaa toipuakseen lapsen tekemisestä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se on kova koettelemus kropalle ja älyttömänä suuri muutos henkisesti. Äitiyteen pitää tottua, ja tutustua lapseen ja omaan perheeseen, itseen äitinä, ja mieheen isänä, ennenkuin tuo siihen neljättä osapuolta sekoittamaan pakkaa.
Esikoiselle pitää varata muutama vuosi olla rauhassa vanhempien huomion keskipiste, perheen vauva ja kehittyä omaksi itsekseen, ilman että kaikki se huomio suunnataan toisaalle jo ennenkuin lapsi on ehtinyt tarpeeksi eriytyä äidistä omaksi persoonakseen. Jos heti perään tulee toinen lapsi, esikoinen pakotetaan ison siskon/veljen rooliin kun hän ei ole vielä siihen valmis. Monilla on vaipatkin kolmivuotiaaksi, ja monilla on kielellinen kehityskin vielä sellaisella asteella, ettei oman itsensä toteuttaminen ja julkituominen onnistu. Ja vaikka esikoinen jo parivuotiaana puhuu täyttä päätä, ja on oppinut jo kuivaksikin, hän on silti vasta juuri vauvavuodesta selvinnyt.
Ja se isä. Tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä ja eniten pariskuntia eroaa juuri silloin kun toinen lapsi on ihan pieni. Tämäkin kertoo sitä karua totuutta, että kahden pienen, mutta eri-ikäisen lapsen kanssa arki ei ole välttämättä helppoa, ja parisuhde jää sen jalkoihin. Vaimon kroppa, hormonitoiminta ja henkinen tila on muuttunut lyhyen ajan sisällä kahteen kertaan, ja parisuhde ei pysy siinä muutoksessa mukana.
Miehen muutos isäksi tapahtuu hitaammin, koska hänellä ei ole suoraa yhteyttä lapseen kuin vasta lapsen syntymän jälkeen, ja usein ei vielä kovin paljon lapsen ensimmäisinä kuukausina, koska se aika menee siihen että lapsi kiinnittyy äitiinsä ja äiti löytää oman äitiytensä juuri siitä symbioottisesta ajasta lapsen kanssa.
Minä kannustan siihen, että kun rakastut mieheen, tunnet että hän on hyvä ihminen, ja hänkin haluaa lapsen, niin tehkää lapsi. Mutta odottakaa kaikessa rauhassa 3-4 vuotta ennen toisen tekemistä. Voi olla että teille riittääkin se yksi. Jos tuona aikana näyttääkin siltä että teidän suhde ei tule kestämään, tai esikoisen isä ei olekaan hyvä isä, sulla on aikaa erota ja etsiä uusi mies jonka kanssa tehdä seuraava lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Siis se syntyy tai kasvaa itsestään perheeksi.
Ei sitä hankita tai rakenneta kuten ei lapsiakaan hankita tai päätetä.
Ne syntyy ja kasvaa itsestään, jos niin päättävät.
Asiat tapahtuu. Ei niistä päätetä itse.
Perhe tuntuu luonnolliselta.
Syntyy itsestään.
Tuntui hyvältä silloin kuin saimme ensimmäisen lapsemme, ja tuntuu edelleen hyvältä nyt 12 vuotta myöhemmin. Lapseni ovat tuoneet minulle tosi paljon iloa, onnellisuutta ja sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Siis se syntyy tai kasvaa itsestään perheeksi.
Ei sitä hankita tai rakenneta kuten ei lapsiakaan hankita tai päätetä.
Ne syntyy ja kasvaa itsestään, jos niin päättävät.
Asiat tapahtuu. Ei niistä päätetä itse.
T: Yh Jakomäestä, 6 lasta eri miehille. Asiat vaan tapahtuu, lapsia vaan syntyy kun päättävät tulla.
Onhan sulla vielä kymmenen vuotta aikaa, et ole vielä myöhässä.