Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vastustaa minun juoksuharrastusta
15.10.2010 |
Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta.
lapsia 2
Joten lisäkiloja rupesi tulemaan kun lähestyin 40 ikäluokkaa
Aloitin kuntoilun ja olen nyt innostunut juoksemisesta.
Osallistuin juoksukouluunkin. Kiloja on alkanut lähtemään, mutta olen nyt ihan tyytyväinen ja en oikein siitä unelmoi että laihempi olisin
Ennätykseni puolimaratooniin on vähän yli 2 tuntia. Nyt aion osallistua maratooniin ja mieheni on sitä vastaan.
Hän on jo kyllästynyt, ei aio tulla ja osallistua edes katsojana. Olen yrittänyt saada hänet mukaan. Ostanut hänelle kalliit juoksukengätkin, ja vähän hän yhteen aikaan innostui.
Onko ongelmana se että aamuisin hän vaatii xxx ja minä olen nyt aikaisin ylhäällä ja lenkille menossa. Aamut ovat olleet paras aika juosta. Lapset nukkuvat myohään silloin kun voivat.
Harmittaaa
Nyt kannustakaa te minua.
Hiukan pelottaa, maratooni on pitkä matka. Toivon voivani juosta sen juuri alle 5 tunnin. En tiedä ollenkaan voinko koko matkan juosta.
Tuntuu aivan kuin joutuisin salaa menemään ja karkaamaan päästäkseni edes koko tilaisuuteen
Kommentit (22)
alemmuuskompleksista. kauhee ukko, ylpeä pitäis olla ja kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on hölmö, totta kai sinulla on oikeus harrastaa.
Tosin sen verran pehmennän, että ei miehen tarvitse siihen osallistua. Jos hän ei tykkää juosta edes kalliissa töppösissä, sitten ei. Ei minusta voi odottaa myöskään yhtä intohimoista suhtatumista sun juoksuharrastukseen kuin mitä itselläsi on. Harrastus ei myöskään varmasti ole hirveä kiva juttu, jos kumppanin lenkkeily tarkoittaa sitä, että xxx ei ole ollenkaan.
Mutta saivartelu sikseen: kyllä ihmisellä on oikeus omaan aikaan ja omaan mukavaan harrastukseen. Ei kenenkään tarvitse olla toisen käytettävissä 24/7 parisuhteessa. Jos harrastus ei syö kaikkea aikaa yhdessäololta ja siltä xxx:ltä, siin ei ole kerrassaan mitään vikaa.
mä olen ainoa nainen useimmiten meidän pallopeliseurassa ja harrastan kolmena iltana viikossa. joskus lasten ollessa pienempiä mies murahteli, ei onneks enää.
ihmisellä täytyy olla omia harrastuksia ja oma elämä. jos omaa elämää ei ole, ei sitä sillä saa, että yrittää estää toista elämästä.
säälittävää, toivottavasti tosta tokenee.
en oikein tiedä mitä tekisin
Mies on nyt tän viikon tehnyt illallisen. Muistuttaa minua siitä, koska minä en arvosta hänen tyopanosta perheeseen. Toisaalta nämä ovat hänen lapsia ja se ei ole hyväntekeväisyyttä että hän välillä minua auttaa ja tekee ruuan perheelle.
Vaikeata se on tästä irtaantua, en halua olla ilkeä. Tavallaan tuntuu kuin olisi minun syy. Menin nuorena vanhemman miehen kanssa naimisiin, mies oli dominoiva, mutta se ei minua silloin haitannut. Sitten kun vartuin ja rupesin itse jotain haluamaan, niin nosti aluksi kauhean huudon joka ikisestä asiasta minkä halusin muuttaa.
vaikeata meillä on ollut.
Haluaisisin että joku minua edes kannustaisi. Tämä on iso asia mennä ja juosta eka maratooni. Vuoden alussa olin iiihan rapakunnossa, nyt olen jo juossut puolikkaan läpi kaksi kertaa ja tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain todella isoa.
Ja mies kotona murjottaa
-- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mun mieheni harjoitteli ensimmäiselle maratonilleen. Kun toinen treenaa pitkiä aikoja ja usein, ei se toinen puoliso useinkaan pääse mihinkään, ainakaan säällisiin aikoihin.
Meillä mies juoksi aikaisemmin 120 kilsaa viikossa. Kun valitin tarpeeksi ahkerasti, on määrä pudonnut puoleen tuosta. Enää en siis valita, kun nyt on aikaa itsellekin ja myös yhteisiin hetkiin.
Meikä juoksee kans. Mut koskaan mies ei ole valittanu :)
Miehen veli on juossu kymmeniä maratoneja, mut mun mies ei. Eikä varmaan koskaan juoksekaan, mut ei puutu mun harrastukseen mitenkään.
Juokseminen hoikistaa ja kiinteyttää. Ja kroppa näyttää hyvältä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on miehen ihan henkilökohtainen ongelma, jos suhtautuu noin nuivasti.
maratooni on sitäpaitsi iso saavutus, on syytäkin olla ylpeä jo puolikkaasta!
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pidä pääsi ja juokse!! Se on niin ihanaa kun se kulkee :) Maratonilla tulee hetkiä - no piiitkiä hetkiä- jolloin se ei kulje, mutta vain puolikkaan juosseensa mulla on vain aavistus, miltä tuo saavutus tuntuu! Anna mennä ja nauti!
jotka ovat eronneet kun toinen on hurvahtanut juoksuun.
Se on aika kiinteä yhteisö ja kisamatkoilla tapahtuu aina kaikenlaista. Puolisot ei ymmärrä kun eivät juokse jne..Lisäksi maratonhurvahtaneet on aika rasittavia. Kun kisa lähestyy, alkaa pinna kiristyä ja hiukan ylikuntokin vaivaa. Toinen vauhkoaa kilometriajoista ja sykkeistä ja toista ei kiinnosta tippaakaan. Elä siinä sitten normaalielämää.
Perheen elämä valjastetaan näiden marojen ympärille ja perheen pitäisi kulkea matkassa ja olla kiinnostunut.
Itse asiassa 2 tunnin puolikas ei ole edes hyvä aika, että sen takia kannattaisi hehkuttaa perhe-elämä sekaisin.
Ja itsekin olen juossut parikymmentä kokonaista ja puolikkaita en enää ole laskenutkaan, joten aika lähellä olen tätä maailmaa.
Puolikas kahteen tuntiin on itse asiassa aika hyvä aika normaalikuntoilijalle. Katsos kaikki eivät harrasta sitä juoksemista tavoitteenaan suomen ennätys, vaan ihan mielessä itsensä ylittäminen ja kunnon pitäminen kohdallaan. Itse en ole vielä puolikastakaan juossut, lenkillä käyn usein, mutta en siitä koko ajan hehkutakaan kotona ollessa. Sen riittää, että silloin tällöin sinne juoksemaan pääsee. Mukavaa kuitenkin olisi, että toinen tukee ja olisi edes vähän kiinnostunut. Yritän itsekin kysellä miehen harrastuksista vaikka ei nyt niin kympillä aina kiinnostaisikaan. Tiedän että hänelle tulee siitä hyvä mieli. Jostain syystä oma harrastukseni ei sitten olekaan mitään, hän kuulemma ihan kevyesti pystyisi samaan, ei vaan viitsi.. noh, olisin kyllä hyvilläni jos tosiaan pystyisi, mutta kun molemmat tiedämme totuuden, miksi pitää minun saavutuksiani näin vähätellä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika oli 5h 17 min 11 s
Aloitin tietämättä kuinka paljon jaksan juosta. Poulivälissä tuntui että nyt rupee sattumaan. Pääsin 30 kilsan kohdalle ja ajattelin et nyt enää kymppi, se kymppi oli sitten käveltävä
Nyt tiedän miksi maratooonia varten treenataan.
Seuraavat 3 päivää jalat oli kipeitä. Valitin toissäkin.
Mutta voin sanoa että olen juossut maran!!
Ilman muuta jatkat hyvää harrastustasi. Kenenkään ei tarvitse alistua määräilyyn. Eihän lenkkeilyssä ole mitään pahaa. Ei kai hän vaan epäile sinun menevän jonnekin muualle kuin lenkille vaikka olisit näennäisesti lähdössä lenkille? Sellaiset asiat pitää puhua selviksi ja sinulla on oikeus omaan elämään. Tsemppiä vaan lenkkipoluille ja maratonille toivottaa 1.43 puolimaratonin juossut naisihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi olisi tietysti tyytyväisempi, jos olisit ylipainoinen ja rapakunnossa, kukaan ei sen vuoksi vilkaisisi sinuun ja hän voisi nälviä sinua ylipainostasi ja rapakuntoisuudestasi.
Älä hyvä nainen anna periksi vaan juokse!
Jos harjoittelusi tarkoittaa sitä, että mies joutuu tekemään käytännössä kaiken kotona ja lasten kanssa trai että teidän yhteinen aikanne (keskusteluyhteys, seksi?) ovat kärsineet kovin niin ymmärrän hyvin miehen harmin.
Jos taas mieskin menee menojaan, niin tottakai sinulla on oikeus samaan. Muistat nyt vain, että samalla kauhalla molemmille ettet innostuksessasi jyrää puolisosi oikeuksia lepohetkeen.
kiloja on lähtenyt ja olen kiinteytynyt. Mies ei ole KERTAAKAAN sanonut mitään positiivista aiheesta. Ei se häneltä ole pois koska jumppaan kotona suurimmaksi osaksi eikä joku puoli tuntia juoksulenkkiä mitään kaada kotitöiden suhteen. Eikä mies myöskään ole mustasukkainen. Se ei vaan ikinä, KOSKAAN kannusta mua missään asiassa.
Minäkin suoritin green cardin, koska mies hurahti golfiin ja ensi kesänä myös lapset suorittavat, jotta päästään porukalla pelaamaan. Ja kauhea golfkuume on kyllä itselläkin ;)
kuitenkin.Missään nimessä älä luovu harrastuksestasi!
Jos xxx on miehelle tärkeää aamuisin,ja sinulla on silloin paras hetki juosta,voisitko houkutella häntä xxx:n muulloin.Lisätä flirttiä päivisin tms.muuta pientä.
Oletko ajatellut,että miehesi voi kokea asian niin,että juokseminen on sinulle tärkeämpää kuin hän.
Tee selväksi että näin ei ole.
kukaan ei ole toiselle kurja jos itsellä on hyvä olla.
Kun vähän huomioit miestäsi enemmän voisiko olla,että hänkin olisi mukavampi.
Monesti kun mennään vaan enemmän päin seinää ja loppujen lopuksi kyse on pienistä asioista.
Kyllä 5 tuntia on aivan mahdollinen.Suosittelen juoksemaan sellaisen maratonin jossa on eri tavoiteajoille vetäjät.Näin maltat juosta tarpeeksi rauhassa.Ei se matka tapa vaan vauhti.
olen juossut monta maratonia ja mieheni myös.4,5 tunnin aikakin on varmasti sinulle mahdollinen.Vauhti on oikeasti todella hidasta.niin hidasta että miettii monta kertaa,että lähtiskö kovempaa!
meillä on 4 lasta ja aina on riittänyt aikaa treenata ja ollla yhdessä perheen kanssa.!
paljon tsemppiä sinulle!!!
2 tunnin aika on loistava puolikkaalle. Se on mun tavoite, en tieda onnistuuko tosin :)
Mulla meni 2h 40min...
Jatka ihmeessa, kylla se maratoni menee ihan varmasti.
olla miehen käytettävissä noissa xxx puuhissa?