Tunnetteko tyyppejä, jotka ovat tyytymättömiä, vaikka tapahtuisi mitä?

Ettekö tunne? Onnekkaat! Ovat nimittäin kuormittavia. Ap

Äitini. Aina keksii sen huonon puolen

Varmaankin minä. Syitä varmaan pessimistinen yleisluonne ja keskivaikea, pitkäkestoinen masennus.

"En tajua, miten jotkut jaksavat elää sillä tavalla."

No tuota, se ei ole varsinaisesti valinta, koska kukapa sellaista valitsisi. Se ei vaadi jaksamista ja tulee aivan luonnostaan. Toisin ajattelu vaatisi voimia joita esim. minulla ei tällä hetkellä tai vuosiin ole ollut.

Niin paljon huonoja kokemuksia elämässä, ettei enää jaksa uskoa onnelliseen pysyvyyteen.

Joo, tiedän tällaisia tyyppejä! Oli sitten uuden asunnon osto, kihlautuminen, häät, lapsen syntymä, uusi työ- tai opiskelupaikka, tai ihan mikä tahansa normaalisti iloinen elämäntilanne, aina siihen liittyy jokin selkkaus ja vastoinkäyminen. Painajainen kuten tapaavat sanoa.

Ja sitten sitä puidaan edestä ja takaa, kunnes tapahtuu taas jotain muuta, mistä voi meuhkata.

Yhtälailla yltiöpositiiviset onnistujat on sikaärsyttäviä.

1 Mietin onko tämän jakamisessa järkeä, mutta koska palsta on anonyymi niin menkööt. Päivin rahankäytössä on paljon samaa kuin aikoinaan oman äitini. Omalla äidilläni juuret olivat erittäin köyhässä lapsuudessa. Äitini tulot olivat todella hyvät, mutta mitään, ei MITÄÄN voinut koskaan tehdä eikä ostaa, koska kallista. Muistan, kun karkkipäivän mun kädestä otettiin Tupla-patukka pois karkkihyllyllä, ja käskettiin ottaa Rainbow koska se on halvempi. Meillä ei ollu koskaan mitään ekstraa. Joskus lomalla tehtiin jotain, mutta siitäkin sai kuulla päiväkausia että tämä on nyt sitten kallista ja maksaa tuon ja tämän verran. Olen ainoa lapsi. Säästöön meni joka kuukausi suuria summia, mutta niillä ei tehty koskaan mitään. Asuimme "ahtaasti", mulla oli pieni oma huone kuitenkin, mutta rivarikolmio oli tosi ahdas ja muistan kun harmitti käydä kavereilla, joilla oli tilaa asua ja elää.

Tuttuni vanha rouva on muuttunut vanhetessaan sellaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni vanha rouva on muuttunut vanhetessaan sellaiseksi. 

Tuttusi vanha rouva? Siis tuttusi vanha vaimo vai tuttusi vanha äiti vai mikä?

Minä. Olen vuosikymmenet aina ollut se positiivinen ihminen, joka suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti. Olen huomannut tänä kesänä muuttuneeni hirveän negatiiviseksi. Kaikki ärsyttää ja tuntuu, että elämä menee koko ajan vaan huonommaksi ja huonommaksi, vaikka moni asia on itse asiassa ihan hyvin. En silti omasta mielestäni valita koko aikaa, vaikka lapset niin väittävät.