Kiire on pääosin mielen tekemä ajatus.

Näin on.

Me monet olemme niin kiireisiä että muistutamme itsekin kelloja.

Ei kiirettä itse tarvitse luoda, kyllä se hoituu vallan mainiosti muiden taholta.

Mutta kiireenkultti on todellinen ja se on vallannut jokaisen työpaikan.

Mulla on kiire liikkua paikasta toiseen. En halua jäädä jonnekin pussipysäkille turhaan seisomaan vaan mieluummin kiirellä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta kiireenkultti on todellinen ja se on vallannut jokaisen työpaikan.

Mulla on kiire töihin ja takaisin kotiin, mutta itse töissä ei kyllä ole mikään kiire. 

mihin kenelläkään on kiire? se päämäärä tulee vastaan kuitenkin jossain vaiheessa. elämä, oli se hauska juttu, joka sattui siinä matkalla kalmistoon.

Luin aloituksen "Kiire pääosin miehen tekemä ajatus" ja sanoi mielessäni KYLLÄ. Mutta se olikin mielen. No joo.

Vierailija kirjoitti:

mihin kenelläkään on kiire? se päämäärä tulee vastaan kuitenkin jossain vaiheessa. elämä, oli se hauska juttu, joka sattui siinä matkalla kalmistoon.

Mulla on kiire bussipysäkille, koska lähden kotoa minuuttiaikataululla. 

Olen kyllä eri mieltä.

Tarve tehdä asia x tietyssä ajassa, vaikka sen tekemiseen menee tosiasiallisesti pidempi aika, luo kyllä ihan oikeaa kiirettä. Tämä on tuttua työelämästä, jossa tehokkuuden vaatimukset kiristyvät koko ajan. Seurauksena on huonoa tai puolivillaista työtulosta, riittämättömyyden tunnetta ja uupumusta.

Tämä vauhti voi kyllä hyvinkin jäädä päälle niin, että "suorittaa" kaikkea elämäänsä saman aikapaineen alla. Silloin kiireen tunnussa on roolinsa myös ajatuksilla ja sillä, miten valitsee toimia. Mutta siltikin tällainenkin kiire voi olla ihan todellista: jos lupaat ajella kaverille vartissa, vaikka matkaan menee vähintään 20 minuuttia, taistelet jo kelloa vastaan.

Julkisiin on hirmu kiire. Lähden kotoa sekuntipelillä, että ehdin seuraavaan julkiseen. 

Kiire on asennevamma ja muistuttaa mielisairaudesta.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Kiire on asennevamma ja muistuttaa mielisairaudesta.

No ei mulla ole mitään mielisairautta. 

Kiiren tuntu saa liikenteessä aikaan turhia ohituksia. Ollaan monta kertaa naureskeltu näitä hermostuneita ohittelijoita, joiden kanssa ollaan kuitenkin taas hetken päästä peräkkäin, vaikka ajellaan tasaisen rauhallisesti.

Olen joskus miettinyt, että miten muinainen palvelusväki pystyi heräämään töihinsä, kun ei ollut kelloja. Olivat luultavasti uupuneita, joten uni varmasti maittoi. Valvoiko joku heistä koko yön ja herätti muun porukan vai miten se hoitui. Sama teollistumisen alkuaikoina. Töissä piti olla aikaisin ja kävelymatka ehkä pitkäkin. 

Koulussa opetettiin että kiire on tunnetila

Kannattaa ottaa iisisti.

Ajan voi hävittää hävittämällä kellot. Ajan perusyksikkö on sekunti, ja kun hävität kaikki kellosi, kadotat ajantajusi. Ja kun vielä heität kalenterit roskiin, et pysty kohta sanomaan, että mikä vuosi on kyseessä, kuukaudesta ja viikonpäivästä puhumattakaan.

Aika sen kaikissa muodoissaan on ihmisen keksintöä. Uusi päivä ei ala kun aurinko nousee, koska aurinko pysyy aina paikallaan. Päivien ja vuodenaikojen vaihtelut ovat seurausta maan pyörimis- ja kiertoliikkeesta, jotka puolestaan ovat seurausta sähkö- ja magneettikentistä. Luonnossa eikä maailmankaikkeudessa ei ole aikaa.

Aika ei ole alkanut aikojen alussa, koska mitään alkua ei ole ja ainut aika on kellossa, joka on ihmisen keksintöä.