Miksi suomalaiset näyttelijät ylinäyttelee?
Osaako joku sanoa? En tykkää ollenkaan katsoa kotimaisia sarjoja ja elokuvia, kun suurin osa näyttelijöistä ylinäyttelee. Puheääni ja eleet on epäluonnollisia ja teatraalisia, ihan yli vedettyjä. Ulkomaisissa sarjoissa ja leffoissa ei tällaista yleensä ole. Tykkääkö joku katsoa tuollaista ja siksi tekevät noin vai mikä juttu tämä on?
Kommentit (53)
Se on hyvin vanhaa perua, suomalaiset ottivat oppia ruotsalaisesta teatterista, ja se ruotsinkielen korostus ja kiekuminen oli olevinaan sitä oikeaa teatteria.
Vieläkin sitä näkee.
Katso Kaurismäen leffoja, niissä ei ylinäytellä :D
Voisiko olla osittain laitteiston tekniikasta kiinni, ainakin sen yhden surkean elokuvan syyksi sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Katso Kaurismäen leffoja, niissä ei ylinäytellä :D
Olen katsonutkin, mutta niissä ilmeet ja eleet on vedetty sitten siihen toiseen ääripäähän, luonnottoman oloista sekin. Ap
Juu ihan kaikki ilmeet liioiteltuja tai sitten jasper pääkkös 1 ilme.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla osittain laitteiston tekniikasta kiinni, ainakin sen yhden surkean elokuvan syyksi sanottiin.
:D
Laitteistollako näyttelijä näyttelee?
Outoa. Minusta ammattinäyttelijät nimenomaan eivät ylinäyttele.
Mielestäni juuri se ylinäyttely kuuluu esim. lattareille ja monelle muulle kansalaisuudelle, jolle on ominaista teatraalisuus.
Suomalainen ei ole sellainen, päinvastoin. Suomalaiset tv-sarjat ovat usein epäuskottavia juuri näyttelemisen koleuden takia. Sen sijaan teattereissa suomalaiset näyttelijät loistavat, ehkä siinä pääsee lähemmäs sitä ylinäyttelemistä, saa "luvalla" olla hieman yli.
Eikös suomalaiset nyt muutenkin ole eleettömiä ja autistisen oloisia. Ainakin näin adhd tyyppisenä ihmisenä saan jatkuvasti valitusta siitä miten olen periaatteessa liian elävä.
Suomalaisille teatteri on vaikeaa. Melkein kaikki suomalaiset pitävät tosielämästä sen verran paljon. Mitä aistit kertovat, se on ainoa olennainen asia. Siis monelle.
Siksi näyttelijän työ on tavallaan kummallista paitsi pienelle marginaalille, jota taitaa löytyä lähinnä suuremmista kaupungeista.
Suomalaiset ovat kahtiajakoisia näyttelijöitä... on ylinäyttelijöitä (kuten Salatut elämät) ja sitten hyvin vaisuja. Ei mitään siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla osittain laitteiston tekniikasta kiinni, ainakin sen yhden surkean elokuvan syyksi sanottiin.
:D
Laitteistollako näyttelijä näyttelee?
Ainakin sen elokuvan äänentoisto oli niin karseaa ettei voinut katsoa ollenkaan, tuli televisiosta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni juuri se ylinäyttely kuuluu esim. lattareille ja monelle muulle kansalaisuudelle, jolle on ominaista teatraalisuus.
Suomalainen ei ole sellainen, päinvastoin. Suomalaiset tv-sarjat ovat usein epäuskottavia juuri näyttelemisen koleuden takia. Sen sijaan teattereissa suomalaiset näyttelijät loistavat, ehkä siinä pääsee lähemmäs sitä ylinäyttelemistä, saa "luvalla" olla hieman yli.
Näyttelemisen koleus ja epäuskottavuus on vähän eri asia kuin ylinäytteleminen. Nuo sinun listaamasi on ihan vain huonoa näyttelemistä. Ylinäytteleminen taas on sellainen tietynlainen näyttelemistyyli.
Suomessa on vuosikymmeniä koulutettu nimenomaan teatterinäyttelijöitä. Sen takia kaikki suomalaiset näyttelijät on luokkaa Salatut Elämät.
Lisäksi suomalaiset sarjojen ja leffojen hahmot käsikirjoitetaan surkeasti karikatyyrisiksi.
Salattujen elämien "näyttelijät" eivät ole mitään hyviä näyttelijöitä. Turkan opettamia on vielä ja he osaavat ammattinsa.
Repliikkejä ei osata tosiaan äänittää suomalaisissa tuotannoissa. Hyvä esimerkki on tuntematon sotilas, ainakin kaksi ensimmäistä versiota. Ääntä saa kääntää melko suurelle että saa puheesta vaivattomasti selvän.
Koska (palstan mukaan) suomalaiset ovat ihania introvertteja ja jöröjukkia, eivät inhottavia small-talk -amerikkalaisia, jotka ovat joutuneet lapsesta asti opettelemaan esiintymistä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vuosikymmeniä koulutettu nimenomaan teatterinäyttelijöitä. Sen takia kaikki suomalaiset näyttelijät on luokkaa Salatut Elämät.
Lisäksi suomalaiset sarjojen ja leffojen hahmot käsikirjoitetaan surkeasti karikatyyrisiksi.
Jos elokuvassa on surullinen tilanne niin joissain hyvissä ulkomaisissa elokuvissa suru näkyy hetken häivähdyksenä näyttelijän silmissä ja kasvoissa. Kuten oikeassa elämässäkin, ja näyttelijä onnistuu sen luonnollisesti näyttämään. Monessa suomalaisessa elokuvassa taas kohtaus on teatraalista naaman vääntelyä ja käsiin vollottamista.
Ovat teatteri - näyttelijöitä. En katso ollenkaan suomalaisia elokuvia. Ne on joko ylinäyteltyjä tai sitten todella vähäeleisiä.