Kertoisiko joku jonkun positiivisen selviytymistarinan yksinäisyydestä?

Monta tarinaa!

https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/aikuisille/yksinaisyysty…

Siihen turtuu ja tottuu. Menettää paloja itsestään vähä vähältä mutta jotenkin selviää päivästä toiseen - tai sitten ei. Oikein pahoina päivinä lähden ulos vaeltamaan ja kävelemään ja olen pois niin pitkään kunnes olo helpottaa. Pitkät juhlapyhät kun muut ovat perheidensä ja ystäviensä kanssa olen yleensä ulkona. Luonto tuo lohtua.

Jumala kutsuu sinua, ota kutsu vastaan, aikaa ei ole enää paljon.

Koronakaranteenien alussa olin valmis repimään pääni irti kun oli raastavaa olla viikkoja yksin ja ilman ihmiskontakteja. Jotenkin siihen tottui, ja kissan seura auttoi. Ja kun siihen tottui, niin aloin nauttimaan yksin olosta. Aloin telttailemaan yksin, muutin uuteen kaupunkiin, uskalsin ostaa asunnon, aloitin uusia harrastuksia ja vaihdoin asunnon taloon. Käyn yksin museoissa, kahviloissa, tapahtumissa, ravintoloissa, matkoilla, kylpylässä... Maailma on ihan yhtä auki kuin kumppanin rinnalla, kunhan sen vain ottaa vastaan. En ole ikinä tuntenut itseäni näin pelottomattomaksi tai voimakkaaksi.

Olen vieläkin yksin, mutta en millään tapaa yksinäinen.

Se leffa missä tom hanks oli autiolla saarella!