Oletko lounaspöydässä se joka hotkii kaiken nopeasti vai se jota kaikki muut jäävät odottamaan

Jos olen muiden seurassa, syön hitaasti. Jos itsekseni, niin hotkin. Ja tää ihan tiedostamatta. Jossain vaiheessa vaan aloin ihmettelemään, että miksi mulla kestää niin kauan syödä muiden seurassa, kun itsekseni hotkin sapuskat nopeaa tahtia naamariin. 

Seurassa: n. 20-30 min menee.

Yksin: n. 10 minuuttia.

Ei ole aikaa enempää. Työt tai kokous odottaa. Välillä on pitänyt syödä kymmeneen minuuttiin tai muuten en ehdi syödä kuin vasta illalla kotona.

Onpa sinulla outoja kavereita.

Meillä on kouluruokailusta alkaen aivan liian kiire. Myöskään ruuan pureskelulle ei jää aikaa, mikä selittää osittain kansan ylipainon, kun kylläisyyden tunnetta ei ehdi kiiruhtaessa muodostumaan ja sitten syödään liikaa.

Osasyynä varmaan myös ruokakulttuuri, meillä on ollut enimmäkseen maatalouspainotteista, äkkiä on käyty pellolta sopat tankkaamassa. Monissa maissa ruokakulttuuri perustuu tärkeään yhdessäoloon, on sosiaalinen tapahtuma, missä ruuan laatua ja sen ohessa seurustelua arvostetaan enemmän ja sivistyneet ruokatavat ovat edelleen vallalla. Yksin syömistä pidetään monissa maissa säälittävänä.

Meillä myös usein laitetaan kaikki kylmät ja lämpimät samalle lautaselle. Esim. Ranskassa ruokalajit tarjoillaan yksi toisensa jälkeen eri lautasilta, vaikka eivät ne yksittäiset lajit sen kummempia arkisin ole kuin meilläkään, ruokalajeja ja makuja vain arvostetaan eri lailla ja syödään ne erikseen ja hitaammin. Jo päiväkodeissa tarjotaan kolme ruokalajia.

Meillä voi olla viisi, mutta ne laitetaan jälkiruokaa lukuunottamatta kaikki yhdellä kertaa lautaselle, tätä ei moni hoksaa.

Suomessa jotenkin halveksitaan ns. hienoja ruokailutapoja, joihin hitaasti syöminen myös kuuluu.

Itse opettelen edelleen syömään hitaammin, jos joku haluaa tietää.

Mä syön aina hitaasti. En vaan fyysisesti saa syötyä nopeammassa tahdissa kuin on minulle luontaista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kouluruokailusta alkaen aivan liian kiire. Myöskään ruuan pureskelulle ei jää aikaa, mikä selittää osittain kansan ylipainon, kun kylläisyyden tunnetta ei ehdi kiiruhtaessa muodostumaan ja sitten syödään liikaa.

Osasyynä varmaan myös ruokakulttuuri, meillä on ollut enimmäkseen maatalouspainotteista, äkkiä on käyty pellolta sopat tankkaamassa. Monissa maissa ruokakulttuuri perustuu tärkeään yhdessäoloon, on sosiaalinen tapahtuma, missä ruuan laatua ja sen ohessa seurustelua arvostetaan enemmän ja sivistyneet ruokatavat ovat edelleen vallalla. Yksin syömistä pidetään monissa maissa säälittävänä.

Meillä myös usein laitetaan kaikki kylmät ja lämpimät samalle lautaselle. Esim. Ranskassa ruokalajit tarjoillaan yksi toisensa jälkeen eri lautasilta, vaikka eivät ne yksittäiset lajit sen kummempia arkisin ole kuin meilläkään, ruokalajeja ja makuja vain arvostetaan eri lailla ja syödään ne erikseen ja hitaammin. Jo päiväkodeissa tarjotaan kolme ruokalajia.

Meillä voi olla viisi, mutta ne laitetaan jälkiruokaa lukuunottamatta kaikki yhdellä kertaa lautaselle, tätä ei moni hoksaa.

Suomessa jotenkin halveksitaan ns. hienoja ruokailutapoja, joihin hitaasti syöminen myös kuuluu.

Itse opettelen edelleen syömään hitaammin, jos joku haluaa tietää.

Onko toi, että yksin syömistä pidetään säälittävänä nyt jotenkin hyvä juttu, kun se tapahtuu ulkomailla? Mun mielestä tuollainen "säälittävänä pitäminen" on yleensä kiusaajien puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kouluruokailusta alkaen aivan liian kiire. Myöskään ruuan pureskelulle ei jää aikaa, mikä selittää osittain kansan ylipainon, kun kylläisyyden tunnetta ei ehdi kiiruhtaessa muodostumaan ja sitten syödään liikaa.

Osasyynä varmaan myös ruokakulttuuri, meillä on ollut enimmäkseen maatalouspainotteista, äkkiä on käyty pellolta sopat tankkaamassa. Monissa maissa ruokakulttuuri perustuu tärkeään yhdessäoloon, on sosiaalinen tapahtuma, missä ruuan laatua ja sen ohessa seurustelua arvostetaan enemmän ja sivistyneet ruokatavat ovat edelleen vallalla. Yksin syömistä pidetään monissa maissa säälittävänä.

Meillä myös usein laitetaan kaikki kylmät ja lämpimät samalle lautaselle. Esim. Ranskassa ruokalajit tarjoillaan yksi toisensa jälkeen eri lautasilta, vaikka eivät ne yksittäiset lajit sen kummempia arkisin ole kuin meilläkään, ruokalajeja ja makuja vain arvostetaan eri lailla ja syödään ne erikseen ja hitaammin. Jo päiväkodeissa tarjotaan kolme ruokalajia.

Meillä voi olla viisi, mutta ne laitetaan jälkiruokaa lukuunottamatta kaikki yhdellä kertaa lautaselle, tätä ei moni hoksaa.

Suomessa jotenkin halveksitaan ns. hienoja ruokailutapoja, joihin hitaasti syöminen myös kuuluu.

Itse opettelen edelleen syömään hitaammin, jos joku haluaa tietää.

Onko toi, että yksin syömistä pidetään säälittävänä nyt jotenkin hyvä juttu, kun se tapahtuu ulkomailla? Mun mielestä tuollainen "säälittävänä pitäminen" on yleensä kiusaajien puhetta.

Säälittävänä pitäminen ei todellakaan tarkoita kiusaamista, lukijan ihan oma tulkinta taas kerran. Tarkoittaa ennemminkin sitä, että pyritään järjestämään niin, että mahdollisimman moni voi syödä yhdessä. Ja ulkomailla siksi, että Suomessa yksin syöminen on aika tavallista, jopa työpaikoilla.

Syön mahdollisimman nopeasti. En yleensä keskustele ruokaillessa ja pidän ruoasta kuumana. Kun olen syönyt ja muut syövät vielä 20 minuuttia voin keskustella.

Mikä sut saa luuleen ettei porukassa ole muitakin nautiskelijoita ?

SIksi juuri syönkin lounaani yksi 😀

Minä olen se hidas syöjä. Onneksi kavereilla ei kuitenkaan ole kiire mihinkään kun ovat syöneet, vaan istutaan ja jutellaan. Harvoin kyllä lounaalle ehditään.