Eikö teitä asunnonomistajia ahdista ajatus että

Toisinaan. Mietin, kuka minut täältä aikanaan mumioituneena löytää. Olen yksinasuva vanhus,

Kun oman taloni ostin, ostin kodin sillä silmällä missä viihtyy minkälaisessa elämän tilanteessa tahansa minä ja tuleva vaimoni. M35 

Ei, teimme tämän talon nimenomaan loppuelämän kodiksi. Ja hankimme toisen etelästä.

Toivottavasti saan nauttia näistä kodeista loppuun asti

Minä en ole ikinä ostanut asuntoa sillä ajatuksella että se olisi loppuelämän koti, enkä voisi niin tehdäkään, alkaisi ahdistaa. Tykkään muutoksista, ja tiedostan etten voi tietää missä haluan asua viiden vuoden päästä.

Sitä ihmettelen, että miten omistusasuminen liittyy asiaan, itselläni on kolmas omistusasunto kotinani tällä hetkellä. Aina olen ennen ostamista miettinyt myös sitä, miten helppo asunto on myydä jos sille päälle sattuu.

Jos joskus muutan muuttotappiokuntaan tai maalle, niin etsin vuokra-asunnon, josta pääsee eroon kun haluaa.

Omistan 4 kotia, joten valinnanvaraa on.

Kehä 3:n sisällä asunnosta pääsee myös halutessaan eroon.

Aivan sama. Myyn tämän, jos siltä joskus tuntuu. Viihtyisä koti on tärkeä asia, muuten materialla ei ole mitään merkitystä.

Ei ahdista vaan olen tyytyväinen ettei enää tarvitse muuttaa ainakaan omasta tahdosta. Olen niin monta kertaa muuttanut, että se jo riittää. 

valkoinen hetero mies kirjoitti:

Kun oman taloni ostin, ostin kodin sillä silmällä missä viihtyy minkälaisessa elämän tilanteessa tahansa minä ja tuleva vaimoni. M35 

Minä taidan olla se.

Oletko pitkä, karvainen, ihana ääni. 😍

Vierailija kirjoitti:

valkoinen hetero mies kirjoitti:

Kun oman taloni ostin, ostin kodin sillä silmällä missä viihtyy minkälaisessa elämän tilanteessa tahansa minä ja tuleva vaimoni. M35 

Minä taidan olla se.

Oletko pitkä, karvainen, ihana ääni. 😍

Niin ainakin päästä karvainen .eri kuin edellinen.

Minä nimenomaan haluan asua talossa, johon kiinnitin ja jossa viihdyn niin, etten halua pois. En kaipaa muutoksia, pidän turvallisuudentunteesta ja jatkuvuudesta.

Nykyinen taloni on kiva, voisin asua siinä vanhaksi asti. Mutta luulen, että "se oikea" talo on kuitenkin maalla, syrjäseuduilla. Sinne sydämeni kaipaa. Tämän nykyisen talon saa kyllä myytyä tai vuokrattua, jos lapset eivät halua siinä asua. Se on velaton jo. Maalla taas ei talot maksa paljon mitään.

Olen myös oppinut, että elämässä mikään ei ole varmaa. Voi olla, että elämä tuo eteen muutoksia, ja sitten on mentävä elämän virran mukana. Turhaa sitä etukäteen murehtii.

Niin no, valtaosa kuolemista tapahtuu ihmisen kotona. Kyllä mä mielummin tänne kuolen kuin jossakin laitoksessa.

Ei ahdista, vaikemapaa kuvitella ihanampaa kotia kuin minulla on.

Meillä on okt omistusasuntona, mutta tiedän jo, ettei tämä ole loppuelämän koti. Ja vaikka olisikin, ei haittaa, koska rakennutimme uuden ja tämä on juuri meidän perheellemme tehty. Sen tarpeisiin. On kiva, kun saa laittaa ihan omannäköisekseen keneltäkään kyselemättä. Lisäksi jos tämän laittaisi myyntiin, menisi todennäköisesti kaupaksi alle 2 viikossa, koska sijainti on hyvä ja alue haluttu. Nettovarallisuutta tulisi saman tien n. 250 000 e myynnin myötä. Aikomuksena tehdä uusi okt parin vuoden sisään samoille seuduille.

Minua huolestuttaisi kovasti, jos ilmaisutaitoni olisi samaa luokkaa kuin ap:llä😅

Ei ,tämä asunto on sama kuin poromiehelle porot,pankkitili.

Voisin kyllä vaihtaa vähän pienempään, mutta pärjään ihan hyvin tässä asunnossa koko loppuelämäni. Ei ihan unelmakämppä, mutta riittävän lähellä sellaista. 

Kunhan lapset muuttaa kotoa, voin remontoida ja sisustaa uusiksi. Kerrostaloasunnossakin voi esim. kaataa seiniä, muuttaa oviaukkojen paikkaa ja laittaa huonejärjestyksen uusiksi. Asunnon voi mahdollisesti jakaa kahteen osaan tai yhdistää toiseen asuntoon. Sijaintia ei voi muuttaa, joten sen suhteen ei voi liikaa tinkiä.