Lue keskustelun säännöt.
Tapailu ja sen loppuminen
17.08.2023 |
Tapasin muutaman kerran miestä Tinderin kautta ja mielestä meillä oli tosi kivaa. Mies kuitenki viileni yhtäkkiä, joten ymmärrän kyllä, että tämä on tässä. Itsellä on yllättävän paha olla, ei tosiaan kauaa keretty näkemään, mutta jotenki ihastuin täysillä. En aio miestä häiritä, mutta onhan tämä ahdistavaa.
Oletteko yleensä itse saaneet loppumisviestin tai lähettänyt sellaisen? Vai onko tämä sitä ghostaamista? Miten tästä ikävästä ja pahasta olosta selviää, ennen kaikkea kääntämättä sitä siihen, että on vaan niin riittämätön? Onko muita surkimuksia, jotka ihastuu aina liian nopeaa?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Herkille hyväsydämisille ihmisille treffailu ja pariutumismaailma voi olla todella rankkaa.
Luovuttaminen ei silti ole vaihtoehto.
Itse aion nettideittailla ja käydä treffeillä siihen asti kunnes olenjoko löytänyt loppuelämän kumppanin tai kuollut vaikka saisin tuhat pakkia.
Mä rakastan tätä asennetta. Mä ihastun tosi harvoin, joten senkin takia tämä tuntuu varmasti niin kamalalta, kun tietää, että tää tunne on tosi harvinainen.
Siis en halua edes myöntää kuin nolo olen, kun olen itkenyt koko päivän ja käynyt keskusteluja hänen kanssaan päässäni. Jotenki vaan toivois pääsevänsä vielä halaamaan, mutta en aio kerjätä. Olisin toivonut kyllä viestin, että ei kiinnosta enää, mutta näillä mennään.
Mä en tiedä pystynkö tähän tapailuun enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se hetken kirpasee mutta älä ainakaan lähesty mitenkään äläkä kysy mitään.
Osa etsii ilmeisesti vain petiseuraa sieltä ja lyhyttä. Siksi ei kannattaisi luottaa heti miehiin Suomessa. Tällä on alkoholikulttuuri.
Tapailu on vain tapailua. Ei sellaisen loppumisesta sovita. Se loppuu, kun tapaamisia ei enää sovita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on vain tapailua. Ei sellaisen loppumisesta sovita. Se loppuu, kun tapaamisia ei enää sovita.
On kyllä kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista ilmoittaa, että ei tämä homma nyt lähde. Vielä 10 vuotta sitten kun itse deittailin tehtiin näin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se hetken kirpasee mutta älä ainakaan lähesty mitenkään äläkä kysy mitään.
En tietenkään, mutta en vaan ole niin vahva, että osaisin kääntää tätä ajatukseen, että hänen häviönsä. Vielä kun ei mun ympärillä koskaan ole pyörinyt mitään suuria määriä vaihtoehtoja.
Kiitos kannustuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin päivä ollut ihan kauhea. Oon yrittänyt tehdä kaikkea, onneksi viikonloppuna pääsee töihin, puhelimen hiljaisuutta on sietämätön kuunnella.
Kuulostaa ikävältä, mutta tätä se on, muissakin kuin tapailusuhteissa. Vuosikymmenten avioliitossakin ihminen saatetaan yhtäkkiä ja ilman ennakkovaroitusta heivata mäkeen kuin arvoton roska, kun lakkaa tarjoamasta sitä mitä toinen haki (vaihtokauppa). Tervetuloa todellisuuteen.
Herkille hyväsydämisille ihmisille treffailu ja pariutumismaailma voi olla todella rankkaa.
Luovuttaminen ei silti ole vaihtoehto.
Itse aion nettideittailla ja käydä treffeillä siihen asti kunnes olenjoko löytänyt loppuelämän kumppanin tai kuollut vaikka saisin tuhat pakkia.