Blanche Monnierin surullinen tarina, hänen äitinsä piti häntä vankina koska Blanche raukka rakastui väärään mieheen.

Blanche Monnier ( 1. maaliskuuta 1849 13. lokakuuta 1913) oli Poitiersissa, Ranskassa asunut nainen, jota hänen äitinsä ja veljensä pitivät huoneessaan 25 vuotta vankina vuosina 1876 -1901 kun hän oli halunnut mennä naimisiin rahattoman asianajan kanssa, jota hänen ylhäisessä asemassa oleva äitinsä ei hyväksynyt, koska piti miestä liian arvottomana puolisona tyttärelleen. Äiti ja veli jatkoivat jokapäiväistä elämäänsä kun Blanche joutui olemaan vankina pienessä, pimeässä huoneessa äitinsä kodin vintillä.

Kukaan Blanchen ystävistä ei tiennyt, mihin hän oli kadonnut ja mies, johon hän oli rakastunut kuoli 1885. 23.5.1901 Pariisin oikeusministeri sai nimettömän kirjeen, jossa kerrottiin, että rouva Monnierin eli Blanchen äidin taloon on vangittu naimaton nainen, joka elää siellä nälkäkuoleman partaalla maaten mädäntyvällä olkipatjalla 25 vuotta ruoantähteiden, ulostusten, hyönteisten ja hiirten joukossa. Poliisi pelasti Blanchen nopeasti ja löydettäessä hän painoi tuskin 25 kiloa vaikka olikin aikuinen nainen. Hänen äitinsä vangittiin, mutta hänen terveytensä heikkeni nopeasti ja hän kuoli 15 päivää vangitsemisensa jälkeen. Blanchen veli Marcel Monnier oli oikeudenkäynnissä, mutta todettiin mielenterveysongelmaiseksi ja vapautettiin, koska Ranskan laki ei tuntenut tuolloin ilmoitusvelvollisuutta poliisille vaikka henkilö tiesi toisen henkilön olevan hengenvaarassa.

Vapautuessaan Blanche Monnierin todettiin kärsivän erilaisista mielenterveysongelmista, kuten anorexia nervosa, skitsofrenia, ekshibitionismi ja koprofilia. Hänet jouduttiin sulkemaan psykiatriseen sairaalaan, jossa hän kuoli 13.10.1913.