Katuuko kukaan muu kuin minä joidenkin vanhojen tavaroiden myyntiä?
Pari vuotta sitten vanhempani muuttivat pienempään asuntoon putkiremontin takia ja minulle päätyi valtava määrä mm. huonekaluja. Tuolloin niille kaikille ei ollut käyttöä ja turhauduin niiden säilyttämiseen, joten myin osan. Mm. ison setin vanhoja Artekin tuoleja.
Nyt olen itse muuttanut ja sisustus mennyt jossain määrin uusiksi, joten nyt esimerkiksi noille tuoleille olisikin käyttöä. Olen myös alkanut arvostamaan yhä enemmän vanhempaa kotimaista huonekalutuotantoa sen laadun ja kestävyyden takia, jonka lisäksi niihin liittyy nostalgiaa kun ovat omasta lapsuudenkodista. Joten nyt harmittaa ja kaduttaa, että menin myymään niin paljon niistä turhana.
Olenko ainoa joka on mennyt vähentämään tavaraa ja sitten katunut sitä?
Kommentit (4)
Meillä on perhepiirissä aina säilytetty kaikki vanha ja huonekaluja ym. kierrätetty moneen kertaan. Itselläkin nyt ruokapöytä & tuolit joilla mielenkiintoinen tarina. Käytän myös kaikki vaatteet loppuun, joten myytävää ei oikein kerry.
N31
Panen tavarat aina ullakolle jos satunkin tarvitsemaan. Muu tavara on jätettä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perhepiirissä aina säilytetty kaikki vanha ja huonekaluja ym. kierrätetty moneen kertaan. Itselläkin nyt ruokapöytä & tuolit joilla mielenkiintoinen tarina. Käytän myös kaikki vaatteet loppuun, joten myytävää ei oikein kerry.
N31
Itsellänikin kyllä valtaosa sisustuksesta perittyä, sillä olen todennut että niitä arvostan eniten. Ovat laadukkaita ja niihin liittyy tarinoita.
Siksi nyt harmittaakin, etten säilyttänyt ihan kaikkea, eli juuri siksi kun nyt ihastelen sitä, miten laadukas vanha tuotanto miellyttää loppujen lopuksi niin paljon enemmän kuin uudet huonekalut, jotka pahimmillaan menevät ihan kaatopaikkakuntoon parissa vuodessa kun eivät ole tehty kestämään.
- ap
Nimenomaan möin lapsuuskodista saadun keinutuolin joka oli väheän erilainen kuin ne tavalliset. Se oli isän lempi istuin. Möin sen 30 eurolla. Kaduttaa.