Moi, Ihan pakko kirjoittaa.

Meillä oli seitsemän vuotta sitten kriisi jossa minä naisena ja aviovaimona harrastin tekstailua ja chattailyä vieraiden miesten kanssa. Olin siihen aikaan koulussa eri paikkakunnalla, töissä toisella ja asuin neljännellä. Mieheni oli mustasukkainen menemisistäni jo ennenkuin mitään tapahtui. Kotona ollessa vain tappelimme, siinä vaiheessa kuvitelluista miehistä. Läheisyys oli suhteessamme lopussa ja tunsin että työ ja kouluympäristössä on paljon samanhenkisiä ihmisiä. Ja jotenkin tilanne ajautui siihen, että hain läheisyyttä ja kontakteja muualta.



Mieheni onneksi antoi minulle anteeksi, en oikein edes muista miten hän siihen pystyi. Luottamus on pitänyt ansaita takaisin pala palalta. Tuntuu, että nyt puhumme asioista paljon avoimemmin ja jo ennen kuin on myöhäistä.



Olen onnellinen, että jäimme yhteen. Meille on syntynyt jo kaksi lasta tapahtuman jälkeen sekä olemme kokeneet hometalo jutut yms. Kriisit kuitenkin vahvistaa suhdettanne, jos halu yhdessä taistelemiseen on. Mekin lupasimme papin edessä, että myötä ja vastamäessä