Kun mies haluaa asua kerrostalossa ja minä omakotitalossa

Meillä on sama edessä 1,5 vuoden kuluttua, kun minä muutan ainakin talviksi etelään. Aika näyttää, eroammeko kokonaan vai jatkammeko osavuotisessa suhteessa vai muuttuuko puolisonkin mieli ja hänkin haluaa pois Suomen talvesta.

Minä voin viime talvena jo niin pahoin, että kun työtilanne 1,5 vuoden kuluttua mahdollistaa muuton, niin en enää tänne kylmän ja lumen keskelle jää.

Mikä idea pysyä yhdessä jos ei yhteistä tulevaisuutta? Ellette sit kumpikin ole sitä mieltä, että perhettäkään ei kannata perustaa koskaan?

Viidessä vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaisa, myös asenteissanne ja arvoissanne, että jos olisit oikein viisas konkretisoisit haaveesi laskelmiksi ja selkeiksi suunnitelmiksi. Etenkin jos miehesi ei ole ihan sellaista abstraktia haaveilua harrastavaa ihmistyyppiä, vaan osaa miettiä/päättää vasta kun näkee jotakin mustaa valkoisella, niin tee se. Joskus suurin ongelma on siinä, ettei osaa esittää asiaansa niin että toinenkin sen tajuaa ja kykenee miettimään. 

Tahtominen on parisuhteessa asia, jossa kumpikaan ei voita. Jos siis haluaa sen toisen kanssa olla. 

Muutenkin, jos olet tosi varma omakotitalosta luulisi jo seuraavan hintoja, tarjontaa, alueen kaavoituksia, kiertelevän katsomassa tarjontaa ja laskemassa mikä olisi teille järkevintä. Kun mies tajuaa sinun olevan vakavissasi hän voi innostua lähtemään mukaan ja tutustumaan kanssasi. (Älä tee sitä virhettä, että ostaa paukautat jonkun  talon tuosta vaan. )

Mies haluaa asua kerrostalossa, tällä hetkellä asutte kerrostalossa ja mies sopeutuu siihen olosuhteiden pakosta?

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa asua kerrostalossa, tällä hetkellä asutte kerrostalossa ja mies sopeutuu siihen olosuhteiden pakosta?

Ap yritti harhauttaa ja jäi nolosti kiinni :DDDDD Eli oikeasti ap haluaa asua kerrostalossa ja miekkonen omakotitalossa. En kyllä ymmärrä miksei sitä voi sanoa heti suoraan. X"DDDD

Ei se kauhean hyvältä kuulosta, jos edes sama paikkakunta ei sovi. Toki 5-10 vuotta on pitkä aika ja siinä voi ajatukset muuttua molemmilla. Olisi kyllä vaikea olla suhteessa, jonka päättyminen olisi tiedossa. Yhdessä eläminen on kuitenkin kompromisseja, niin sitä väkisinkin miettisi, että yksin saisin valita mitä itse haluaa.

Sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi, unelman toteutumisen kannalta merkittäviä asioita ovat taloudellinen tilanne, terveydentila, työtilanne, rakkaustilanne, asuntosilanne siellä, minne haluat muuttaa jne.

Jos olet lapsuutesi kotipaikkakunnalle muuttamassa, se kannattaa ainoastaan, jos olet pitänyt aktiivisesti yllä ihmissuhteita siellä. Ja nyt tarkoitan muitakin kuin omia vanhempia ja sisaruksia. Tai toinen vaihtoehto on se, että olet katkaissut kaikki yhteydet sinne vuosikymmeniksi, ja nyt menet sinne sellaisella asenteella, että kukaan ei tunne sinua siellä.

Tuskin olette yhdessä enää silloin. Nauttikaa tästä hetkestä ja toisistanne.

Me asutiin parisuhteemme ekat 10v kerrostalossa kaupungin keskustassa, mun toiveesta. Kun lapset tuli, muutettiin omakotitaloon lähiöön, miehen toiveesta, on tässä nyt kohta asuttu 18v, ja nyt ollaan etsimässä asuntoa taas kaupungista kun lapsia on kotona enää yksi. Oon reilu 50v eli jos elän yhtä pitkään kun naispuoliset sukulaiseni, mulla on elinvuosia jäljella vielä sellainen 35v. Jonka siis asun kaupungissa, kerrostalossa. Eli molemmat saa oman toiveensa toteutetuksi.

Muutin kerrostalosta pois 7 vuotta sitten. Asuin kerrostalossa 5 vuotiaasta 40 v asti.

Ai että on mukavaa asua nyt omakotitalossa.

Outoa että mies ei kaipaa edes luhtitaloon tai kaksikerrosrivariin. Mutta pelkääkö mies että niissä on pihatöitä tai lumenauraus, ellei ole huoltoyhtiötä.

Jätä se sika.