Neuvoja, kun vanhempien kasvatustyylit poikkeaa??
Siis mä tulen kirjaimellisesti hulluksi kohta! Meillä 8v lapsi, joka perseilee mulle ihan koko ajan. Kitisee, vinkuu, vänkää, kiroilee, nimittelee, uhkailee ja jopa on lyönytkin niin että säikähdin todella! Kävi todella kipeää (mustelma käsivarteen ja toinen lyönti käteen niin että sormeni naksahti ja oli kipeä pari päivää). Tämä käytös on siis seurausta yleensä siitä kun lapselta odotan jotain - omien tavaroiden siivousta paikoilleen, kotiläksyjen tekoa, tabletin/puhelimen käytön vähentäminen jne.
Lapsi saa tosi paljon kaikenlaista, rakkautta meiltä vanhemmilta, läheisyyttä, yhteistä tekemistä, leluja on sopivasti, uudet koulutarvikkeet sai juuri äskettäin (vaikkei edellisissä ollut mitään vikaa sinänsä, halusin ilahduttaa).. Mutta mitään ei meinaa voida vaatia. Onko tämä taas joku uhmakausi!?
Olen koittanut kurinpitoa ihan arestilla (esim älylaitteet pois, herkkupäivä pois, joku tärkeä lelu arestiin) ja ne kans pitää jos sellainen asetetaan. Pysyn itte rauhallisena ja kerron lapselle että miksi käytös ei oo sopivaa ja miltä minusta tuntuu, jne!
Koen että iso ongelma voi olla kyllä puolisoni, lapsen toinen vanhempi. Hän usein kävelee yli mun säännöistä, antaa karkkia tai napostella (tämä kielletty hammaslääkärissä koska jouduttu jo paikata ja poistaa reikäisiä hampaita!) ratkoo kiukuttelun lahjomalla ja leikinlaskulla ja vaikka koitan tästä puhua aikuisten kesken että en koe tätä sopivana, lässyttää vaan että "no aattelin että olis kivempaa ku ois kivaa" tyylistä pskaa! Ja itte oon kumminkin se joka hoitaa lapsen ja sen asiat, läksyt, hammaspesut jne. Eli joudun kuunnella ja ottaa vastaan sen kaiken kiukun, sitten toinen tulee ja kumoaa säännöt ja lahjoo....
Mitä hittoa mä teen, mua pelottaa että mun lapsesta on kasvamassa hirviö! 😭
Kommentit (5)
Luulenpa, että se puhelimen ja tabletin käyttö on se juttu. Jospa panette kaikki nämä laitteet pois käytöstä ja vielä niin, että lapsi on olllut ilman laitteita vaikkapa päivän ja sitä ei sitten palautetakaan käyttöön. Silloin ei mikään "tärkeä" jää kesken , mistä ne suurimmat raivot aiheutuvat ja lapsikin on rauhallisempi, kun ei ole käyttänyt laitteita kokonaiseen päivään. Huutohan siitä tulee, mutta ne ovat todella suurta riippuvuutta aiheuttavia varsinkin lapsilla kun näkyy olevan aikamiehilläkin, mutta lapsen terveys, äidin ja perheen terveys on aina kaikkein tärkeintä. Muutos on iso, mutta kannattava ja pitää tehdä yhteisymmärryksessä vanhempien kesken, ei siis neuvotella lapsen kanssa vaan vanhemmat päättävät kahdestaan, koska tilanne on jo vähän karannut käsistä.
Ajatteleeko puolisosi ihan tosissaan, että se on KIVAA kun lapsi lyö sinulle mustelmia, kiroilee ja haukkuu?! Kysy nyt häneltä ihan vakavissasi, että onko puolisosi mielestä sinua kohtaan oikein.
Todella kummallinen käsitys on puolisollasi kivasta. Ehkä pikkuisen on sadistia, ja nyt antaa lapsensa toteuttaa sinun kohtaan sellaista käytöstä, jota ei itse ole kehdannut.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko puolisosi ihan tosissaan, että se on KIVAA kun lapsi lyö sinulle mustelmia, kiroilee ja haukkuu?! Kysy nyt häneltä ihan vakavissasi, että onko puolisosi mielestä sinua kohtaan oikein.
Todella kummallinen käsitys on puolisollasi kivasta. Ehkä pikkuisen on sadistia, ja nyt antaa lapsensa toteuttaa sinun kohtaan sellaista käytöstä, jota ei itse ole kehdannut.
Kuulemma ei, ei oo kivaa se mutta haluaa että kiukuttelu loppuu niin siks lahjoo. Ja ei tajua että mulle tulee ihan tosi törkeän loukattu olo siitä.. Että yritän piettää kuria ja sit toinen antaakin periks. Itte siis en anna, mutta kun tuo toinen vanhempi ei mua kuuntele, vaan antaa itte periks. Sit jos se itte jotain asettaa, tai lapsi koittanu nimitellä vaikka, ni puutun siihen heti. Mutta kun mua haukkuu niin ei puolisoa kiinnosta puuttua!
Siks ei oikein onnistu tuolla ylhäällä mainittu älylaitekieltokaan pidempään, kun on koulujuttuja siinä (2 luokkalaisella, älytöntä minusta) ja koska puoliso kuitenki antaa periks. Kavereiden kans myös äkkiä "jää jälkeen" jos ei oo puhelinta moneen päivään... Sit mua haukutaan liian tiukkapipoksi (siis puolison ja lapsen toimesta).
Ei lapsi siis mitään älyttömiä aikoja oo kännykällä kerrallaan, ulkoilee kyllä ja onkin urheilullinen, eikä me vanhemmatkaan olla edes töissä kodin ulkopuolella vaan hyvinkin läsnä lapsen kanssa kun on kotona.. Ehkä vähän liikaakin??? Meneehän lapsi toki kavereille viikollakin ja harrastuksissa jne. Mutta en tiiä.. Onko vaan luonne oikeesti niin temperamenttinen. Mun on vaikea voida hyvin kotona kun tilanne tämä..
Ap
Mikä kiukuttaa lasta? Oletteko vanhemmat rauhallisia, neuvottelevia ja sovitte asioista suuremmin riitelemättä? Onko päivässä selkeä rytmi, riittävästi eli paljon ulkoilua j liikuntaa ja riittävästi unta ja rauhaa olla. Televisio, modernit äly- ym. laitteet eivät vie huomiotanne liikaa tai valvota? Lapsi vaistoaa ja kuulee kyllä vanhempien eripuran ja sekin voi harmittaa. Tai tarvittaessa voitte tietenkin ottaa yhteyttä neuvolaan ja lääkäriin, jos huolestuttaa jatkuvasti. Aina pitää muistaa, ettei etsitä syyllisiä vaan ratkaisuja hankaliin vaiheisiin ja tilanteisiin.