Onko keskittymyskyvyttömyyteen ja toiminnanohjauksen ongelmiin mahdollista saada parannusta tai apua?

Rutiinit auttaa, selkeä rytmi niihin asioihin, jotka joka päivä ja viikko toistuu. Lapsille sen voi laittaa vaikka kuvakorteilla seinälle, auttaa hahmottamaan mitä tehdään nyt ja mitä seuraavaksi. Mieti itsellesi jonkunlainen päivärunko tai lukujärjestys.

Päätä vaikka, että tiistai on kauppapäivä tai torstai on siivouspäivä, jolloin teet asiat 1, 2 ja 3. Joka päivä lounaan jälkeen käyt kävelyllä. Tai mikä nyt omaan elämääsi sopiikaan.

Sitten ei tarvitse joka kerta uudestaan suunnitella perusasioita, vaan voi toimia tutun rutiinin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Rutiinit auttaa, selkeä rytmi niihin asioihin, jotka joka päivä ja viikko toistuu. Lapsille sen voi laittaa vaikka kuvakorteilla seinälle, auttaa hahmottamaan mitä tehdään nyt ja mitä seuraavaksi. Mieti itsellesi jonkunlainen päivärunko tai lukujärjestys.

Päätä vaikka, että tiistai on kauppapäivä tai torstai on siivouspäivä, jolloin teet asiat 1, 2 ja 3. Joka päivä lounaan jälkeen käyt kävelyllä. Tai mikä nyt omaan elämääsi sopiikaan.

Sitten ei tarvitse joka kerta uudestaan suunnitella perusasioita, vaan voi toimia tutun rutiinin mukaan.

Tuota olen yrittänyt. Rutiini toimii hetken aikaa, mutta jos siihen tulee poikkeus, niin koko homma kaatuu. Poikkeus voi olla itsestä riippumaton tai yksinkertaisesti itse lykkään asiaa, kunnes aika menee ohi ja taas on kaikki levällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rutiinit auttaa, selkeä rytmi niihin asioihin, jotka joka päivä ja viikko toistuu. Lapsille sen voi laittaa vaikka kuvakorteilla seinälle, auttaa hahmottamaan mitä tehdään nyt ja mitä seuraavaksi. Mieti itsellesi jonkunlainen päivärunko tai lukujärjestys.

Päätä vaikka, että tiistai on kauppapäivä tai torstai on siivouspäivä, jolloin teet asiat 1, 2 ja 3. Joka päivä lounaan jälkeen käyt kävelyllä. Tai mikä nyt omaan elämääsi sopiikaan.

Sitten ei tarvitse joka kerta uudestaan suunnitella perusasioita, vaan voi toimia tutun rutiinin mukaan.

Tuota olen yrittänyt. Rutiini toimii hetken aikaa, mutta jos siihen tulee poikkeus, niin koko homma kaatuu. Poikkeus voi olla itsestä riippumaton tai yksinkertaisesti itse lykkään asiaa, kunnes aika menee ohi ja taas on kaikki levällään.

Hänen neuvo on silti se mitä kannattaa tehdä. Sekin on parempi että rutiini on vuodesta toiseen kadoksissa. On ihan ok, että rutiinista jää vaikkapa kiireiden takia viikko välistä. Maanantaina on aina uusi viikko joten rutiinin voi aloittaa uusiksi. Sekin on parempi kuin se, että sitä ei ole ikinä Rutiinin ja neuroosin ero on se, että rutiini sietää myös poikkeuksia. Se on ihan normaalia ja kuuluu elämään.

Kännykkään voi laittaa itselleen hälärin tärkeimmille tekemisille, esim. ylläpitosiivous tiettynä aikana.

Täällä samoissa ongelmissa oleva, lapsuudessa en saanut apua vaan tulkittiin vaan pahanteoksi, niskotteluksi, etten yritä ikinä edes ja häiriköinniksi ja ties miksi tietoiseksi valinnaksi.

No nyt tässä ja vuosia niitä taitoja ammattilaisenkin avulla harjoitelleena, olen päätynyt toteamaan, että tämä ei ikinä lopu.

Itse myös kamppailin ja kamppailen edelleenki ajatuksen kanssa, että tämä rutiinien rakentaminen tuottaa joskus tulosta. Ei, ei se olekkaan niin, vaan se on lopun elämän työ. Elä siis oleta että ne joskus alkaa rullata ja joskus sinulla on alotekyky ja pystyt keskittyä. Saa toki ajatella, mutta itsellä se on vaan pahentanut tilannetta, koska kamala turhauma ettei ikinä edisty ja aina se on sitä väkisten pala palalta rakentamista. Niin kuin väkisten vääntämistä.

Eli se rutiinien luominen ja tyhjästä arjen asioiden rakentaminen ei tule ikinä muuttumaan automaattitoiminnoksi. Se on loppu elämän työ.

Tietenkin voi kaikkea asioita tukevia juttuja tehdä, ja niin itsekkin teen, muttei ne poista sitä ettei minulla ole toiminnanohjausta ja keskittymiskykyä niin paljon kun tavallinen elämä perustarpeineen vaatisi. Toiset saa sen syntymälahjana ja toiset rakentaa niitä ulkopuolelta saatuja palikoita ikänsä torniksi, ja se torni kaatuu vähän väliä ja taas pitää alkaa rakentamaan uutta tornia. Mikä se joku pelikin on nimeltään missä palikoita kasataan torniksi, niin korkeaksi kunnes kaatuu. Tässä tapauksessa se torni on niin huonosti rakennettu, ettei sen tarvi olla edes korkea niin se aina kaatuu. Varmaan juurikin siksi kun huono keskittymiskyky saa palikoita asetellessa huomion herpaantumaan jatkuvasti, niin ne palikat menee sinne miten sattuu ja ei tarvi kuin aivastus yllättävävänä hetkenä ja kaikki romahtaa. Aloitat sitten rakentamaan aina yhtä kokemattomana ja kuin ekaa kertaa elämässäsi asettelisit taas niitä palikoita, vaikka olisit tehnyt sen 100000000x elämäsi aikana.

Positiivista on että jos tuon hyväksyy, niin lopettaa pettymästä ja syyttelemästä itseä epäonnistumisesta.

Onko sinulla adhd, masennus ja/tai lievää autismia? Silloin ei suju.

Voxra on nostanut omaa toimintakykyä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä samoissa ongelmissa oleva, lapsuudessa en saanut apua vaan tulkittiin vaan pahanteoksi, niskotteluksi, etten yritä ikinä edes ja häiriköinniksi ja ties miksi tietoiseksi valinnaksi.

No nyt tässä ja vuosia niitä taitoja ammattilaisenkin avulla harjoitelleena, olen päätynyt toteamaan, että tämä ei ikinä lopu.

Itse myös kamppailin ja kamppailen edelleenki ajatuksen kanssa, että tämä rutiinien rakentaminen tuottaa joskus tulosta. Ei, ei se olekkaan niin, vaan se on lopun elämän työ. Elä siis oleta että ne joskus alkaa rullata ja joskus sinulla on alotekyky ja pystyt keskittyä. Saa toki ajatella, mutta itsellä se on vaan pahentanut tilannetta, koska kamala turhauma ettei ikinä edisty ja aina se on sitä väkisten pala palalta rakentamista. Niin kuin väkisten vääntämistä.

Eli se rutiinien luominen ja tyhjästä arjen asioiden rakentaminen ei tule ikinä muuttumaan automaattitoiminnoksi. Se on loppu elämän työ.

Tietenkin voi kaikkea asioita tukevia juttuja tehdä, ja niin itsekkin teen, muttei ne poista sitä ettei minulla ole toiminnanohjausta ja keskittymiskykyä niin paljon kun tavallinen elämä perustarpeineen vaatisi. Toiset saa sen syntymälahjana ja toiset rakentaa niitä ulkopuolelta saatuja palikoita ikänsä torniksi, ja se torni kaatuu vähän väliä ja taas pitää alkaa rakentamaan uutta tornia. Mikä se joku pelikin on nimeltään missä palikoita kasataan torniksi, niin korkeaksi kunnes kaatuu. Tässä tapauksessa se torni on niin huonosti rakennettu, ettei sen tarvi olla edes korkea niin se aina kaatuu. Varmaan juurikin siksi kun huono keskittymiskyky saa palikoita asetellessa huomion herpaantumaan jatkuvasti, niin ne palikat menee sinne miten sattuu ja ei tarvi kuin aivastus yllättävävänä hetkenä ja kaikki romahtaa. Aloitat sitten rakentamaan aina yhtä kokemattomana ja kuin ekaa kertaa elämässäsi asettelisit taas niitä palikoita, vaikka olisit tehnyt sen 100000000x elämäsi aikana.

Positiivista on että jos tuon hyväksyy, niin lopettaa pettymästä ja syyttelemästä itseä epäonnistumisesta.

Kiitoksia tästä. Tieto siitä, ettei ole ainoa joka tämän kanssa painii vähentää turhautumista. Periaatteessa olen jo hyväksynyt nämä jo osaksi itseäni, mutta silti ajoittain nousee halu muuttaa asiaa. Jos saisi pari onnistumista, niin ehkä epäonnistumisiakin jaksaisi taas enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla adhd, masennus ja/tai lievää autismia? Silloin ei suju.

Voxra on nostanut omaa toimintakykyä.

Testien mukaan kaikkea kolmea löytyy, tutkimusten mukaan ei. On siis piirteitä, mutta ei riittävästi näyttöä varsinaiseen diagnoosiin.

Sama täällä.

Pohjamudissa mennään.

Mäkään en pysty toimimaan

Hanki hiljainen imuri ja käytä korvatulppia sekä kuulosuojaimia. Siivoa vähän kerrallaan aina, älä vetäse kaikkea kerralla (imurointi, moppaus, puhdistukset). Kokeile vitamiineja, rauta joskus, magnesium, proteiini, ruispalat tms. Lepää tarpeeksi. Kokeile ottaa pähkinää (jos ei allergiaa, muutakin on vaihtoehdoksi) tai viileä kaakao ennen suoritusta, samoin ennen lenkkiä pieni välipala vaikka pähkinä banaani. Pitää saada energiaa jostain. Jos vaan laihduttaa energia katoaa. Ehkä myös spirulina ja hedelmät virkistävät aivoja.

Mä olen oppinut paljon paremmaksi niiden kanssa, mutta aikaa siihen meni, alkoi helpottaa vasta joskus 35-40 ikävuoden välissä. Sitä ennenkin monta, monta kertaa otin eri asioissa "ryhtiliikkeitä", joissa päätin että nyt alan siivota tai maksaa laskut ajallaan tai lopettaa vitkastelun töiden aloittamisessa tai milloin mitäkin. Ja kävi kuten ap kuvaa, vähän aikaa oli intoa, sitten jotenkin repsahti ja mentiin taas alkupisteeseen.

Mutta mä koen, että se oli tosi tärkeää, että sinnikkäästi aina vaan aloitti uudestaan, silti vaikka tuntui ettei se hyödytä kun taas palaa vanhaan. Sitähän on esim. tupakoitsijoista todettu, että mitä useampi yritys lopettaa, sitä todennäköisempää on onnistuminen. Arkijärkihän sanoisi toisin, eli että ne tahdonvoimattomat luuserit jotka ei saa kerralla tai kahdella lopetettua, tuskin koskaan onnistuvat. Mutta siltikin sinnikkäät yritykset lopettaa lopulta johtavat todennäköisimmin onnistumiseen. Sama on minusta näiden ongelmien kanssa.

Yksi mikä minua auttoi paljon on mindfulness-meditaatio. Kävin MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction) kurssin ja otin meditaation säännölliseksi elämäntavaksi. Se auttaa keskittymiskykyyn, ja lisäksi se auttaa huomaamaan ajoissa "kohellusimpulssit", jotka poikkeuttaisivat pois siitä toiminnasta mitä pitäisi tehdä. Jos vaikka olisin siivoamassa, ja tulisi yhtäkkiä mieleen jotain muuta, ennen olisin vaan poikennut siihen muuhun ja siivoaminen olisi jäänyt kesken. Nyt totean, että ai, minulla on voimakas halu tsekata Twitter tai käydä laittamassa välillä pyykit koneeseen tai hakea posti, ja sanoa sille halulle että ei, nyt hoidan tämän siivoamisen loppuun ja sen jälkeen teen niitä muita. Lisäksi käytän ihan vanhanaikaista paperikalenteria, johon listaan päivän hoidettavat asiat, ja rastitan niitä valmiiksi sitä mukaan kuin valmistuu. Töissä vaikeina aikoina "pomodoro-menetelmä" eli 25 min keskittymistä ilman häiriöitä, sitten tauko, sitten taas 25 min. Nykyään en enää normaalisti tätä tarvitse, mutta alkuun oli ihan välttämätön tai meni vitkasteluksi. (Vitkasteluun muuten hyvä psykologi Minna Miaon kirja Prokrastinaatio, paljon käytännön vinkkejä miten ongelmaa ratkaista)

"Itse myös kamppailin ja kamppailen edelleenki ajatuksen kanssa, että tämä rutiinien rakentaminen tuottaa joskus tulosta. Ei, ei se olekkaan niin, vaan se on lopun elämän työ. Elä siis oleta että ne joskus alkaa rullata ja joskus sinulla on alotekyky ja pystyt keskittyä. "

Näin se juuri on, se on loppuelämän työ. Aloitat joka aamu uudestaan. Vähän kuin AA:n alkoholisti, joka keskittyy elämään sen yhden päivän, päivä kerrallaan raittiina. Yhden päivän jaksaa, muuta ei tarvitse miettiä. Samoin on niillä, joilla persoonallisuus- yms. syistä on vaikeaa hoitaa tietynlaisia asioita elämässään: tänään teen tiettyjä asioita saadakseni tämän päivän hoidettua, ei mietintää siitä, että mutta jaksanko vielä viikon tai kuukauden päästä. Päivä kerrallaan. Minäkin joka päivä tiedän, että tarvitsen meditaatiovarttini aamulla, to do -listani fyysiseen kalenteriin, Forest appini pomodoro-metodiin ja some-keskeytysten välttämiseen, jatkuvaa omien toimintaimpulssien ja ajatusten kriittistä tarkkailua yms. Muuten homma hajoaa.

Pahinta on pettymys itseensä, kun lupaa ja vannoo tekevänsä jotain ja sitten se unohtuu. Ei haittaa, vaikka muut pitävät laiskana tai itsekkäänä. Se pessimismi ja usko omaan kyvytömyyteen ruokkii itseään.

Mulla samaa, mutta itsekritiikki kunnossa tiedän vain olevani laiska.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on pettymys itseensä, kun lupaa ja vannoo tekevänsä jotain ja sitten se unohtuu. Ei haittaa, vaikka muut pitävät laiskana tai itsekkäänä. Se pessimismi ja usko omaan kyvytömyyteen ruokkii itseään.

Täällä oli yhtenä päivänä ketju siitä miten ihmiset koki iloa siitä kun oli vieneet roskat ja joku tuli sitä ihmettelemään miksi ihmiset saa tuollaisesta iloa. Se on ihmisen kykyä pysyä onnellisena kun osaa juhlia pienetkin saavutukset silloin kun ei ole suuria saatavilla. Ja se itsensä kannustaminen ja juhliminen ruokkii myös yrittämistä ja jaksamista tylsienkin arki rutiinien kanssa.  Loppujen lopuksi, meistä vahvistuu aina se puoli mille me annetaan huomiota, joten ei kannata keskittyä kurjuuksiin vaan vaikkapa kannustaa itseään viemään ne roskat ja taputtaa itseään olalle siitä kun se on tehty.

armeija opettaa. kipaiset äkkiä palveluksen läpi ja hyödynnät tietoja elämässäsi. tai nakkijonossa saa myös koulutusta kun vaan ensin vähän piruilee snagari-kingeille.